Tekoälyn asema keksijänä : Patentoitavuuden haasteet tekoälyn luomissa keksinnöissä

Abstract

Tekoälyn käyttäminen on yleistynyt, kiinnostus tekoälyä kohtaan on kasvanut ja tekoälyä hyödynnetään kasvavissa määrin yritysmaailmassa ja teollisuudessa. Tekoälyä on alettu hyödyntämään yhä enemmän myös teknisten keksintöjen kehittämisen ja ideoimisen apuna. Lähivuosina julkiseen keskusteluun onkin tullut aivan uudenlaisia oikeudellisia tapauksia, kun on pohdittu tekoälyn asemaa suhteessa sen keksimiin teoksiin, ja sitä, kykeneekö tekoäly vielä ylipäänsä keksimään itsenäisesti mitään. Tekoälyn asemasta keksijänä on käyty maailmanlaajuisesti oikeutta, esimerkiksi Stephen Thalerin luoman tekoälyjärjestelmän keksijän asemasta, josta käytiin oikeutta peräti kahdeksassa eri maassa ja Euroopan patenttivirastossa. Thalerin tekoälyjärjestelmälle ei kuitenkaan myönnetty keksijän asemaa missään muualla, kuin Etelä-Afrikassa. Tekoälyn luomia keksintöjä ei pidetty edes patentoitavina muualla, kuin Saksassa ja Etelä-Afrikassa.

Ajankohtaisuudesta huolimatta tekoälyllä ei ole vielä omaa lainsäädäntöään, sillä Euroopan Unionin käsittelyssä oleva, maailman ensimmäinen tekoälylaki, ei ole vielä astunut voimaan. Aiheen tarkastelu onkin huomattavasti vaikeampaa, koska mikään olemassa oleva lainsäädäntö ei ota siihen suoraan ja tarkoituksellisesti kantaa. Suomessa ei ole vielä yhtään ennakkotapausta koskien tekoälyn asemaa keksijänä, jonka vuoksi on tärkeää pohtia, mitä asiasta tulisi tulevaisuudessa säätää.

Työn ensisijaisena tavoitteena on yksinkertaisesti vastata kysymykseen siitä, tulisiko tekoälylle myöntää keksijän asema. Työn toissijaisena tavoitteena on määritellä, millaisia seurauksia sillä olisi, jos tekoälylle myönnettäisiin tai ei myönnettäisi keksijän asemaa, ja tulisiko tekoälyn luomien keksintöjen ylipäänsä olla patentoitavia. Aihetta tarkasteltiin tutkielmassa eri maiden, järjestöjen ja liittojen lainsäädännön, maailmanlaajuisen aiheeseen liittyvän oikeuskäytännön ja alan asiantuntijoiden pohdinnan siitä, millaisia vaikutuksia keksijän aseman myöntämisestä tekoälylle olisi, kautta.

Tutkielmassa päädyttiin siihen tulokseen, että tekoälylle ei voida myöntää keksijän asemaa, ei säädetyn lain kannalta, eikä tulevaisuuden lainsäädäntöä ajatellen. Se, etteivät tekoälyn luomat keksinnöt olisi ollenkaan patentoitavissa, luo kuitenkin myös useita erilaisia ongelmia, joten jokin kompromissi tilanteeseen olisi paras vaihtoehto. Tutkielmassa päädyttiin siihen, että paras kompromissi olisi se, että patentissa tunnustettaisiin tekoälyn vaikutus keksimisprosessiin, mutta keksijän asema ja sen mukanaan tuomat oikeudet myönnettäisiin sellaiselle henkilölle, joka on vaikuttanut eniten keksimisprosessiin, esimerkiksi tekoälyn kehittäjälle.