Gut Connection in IgA Nephropathy
Pohjonen, Jussi (2024)
Pohjonen, Jussi
Tampere University
2024
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-02-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3261-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3261-7
Tiivistelmä
IgA-nefropatia (IgAN) on maailman yleisin primäärinen munuaiskerästen tulehduksellinen sairaus, glomerulonefriitti. Limakalvojen infektion yhteydessä ilmaantuva ohittuva näkyvä verivirtsaisuus on taudin klassinen ilmentymä. IgAN tunnistettiin jo reilu puoli vuosisataa sitten. Suoliston ja IgAN:n yhteyden tutkimus käynnistyi jo 1980-luvulla. Glukokortikoidihoidon mahdollisesti munuaistaudin ennustetta parantavan vaikutuksen osoittaminen IgAN-potilailla 1990-luvulla todennäköisesti johti vähentyneeseen tutkimusaktiivisuuteen suoliston ja IgAN:n yhteyksien selvittämiseksi lähes kahdeksi vuosikymmeneksi. Viime vuosina yhteys on noussut uudelleen kansainvälisen IgAN-tutkimuksen ytimeen.
Väitöskirjaprojekti keskittyi suoliston sairauksien ja ilmiöiden sekä munuaissairauksien yhteyksiin. Ensin selvitettiin tulehduksellisten suolistosairauksien (inflammatory bowel disease, IBD) esiintyvyyttä munuaisen koepalan ottoon kliinisin syin ohjatuilla potilailla. Mielenkiinto kohdentui pian IgA- nefropatiaan ja munuaisen koepalalla varmennettujen IgAN-potilaiden suoliston ilmentymiin. Keliakian ja IBD:n esiintyvyys IgAN-potilailla selvitettiin neljän vuosikymmenen ajalta. Seuraavaksi kartoitettiin potilaiden kokemia suoliston oireita sekä mitattiin suolen vauriota epäsuorasti kuvaavien, verenkierrosta määritettävissä olevien merkkiaineiden pitoisuudet sellaisilta IgAN-potilailta, joilla ei ollut todettua suoliston sairautta. Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta.
Osatyössä I tutkittiin IBD:n esiintyvyyttä ja taudinkuvia potilailla, joilta oli otettu munuaisbiopsia kliinisin perustein vuosien 2000 ja 2012 välillä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays). Kaikkiaan 819 munuaisbiopsiaan ohjatusta potilaasta 35:llä (4,3 %) oli IBD. Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus olivat aineistossa yhtä yleiset. IBD:n vallitsevuus oli 13,3 % potilailla, joilla todettiin tubulointerstitiaalinen nefriitti ja 4,6 % niillä, joilla todettiin IgAN. Diagnosoidun IBD:n vallitsevuus väestössä vuonna 2008 oli 0,6 %. IBD ei yhdistynyt loppuvaiheen munuaistaudin riskiin lähes viiden vuoden seurannassa.
Osatyössä II arvioitiin diagnosoidun keliakian, seerumista mitattavalla vasta- ainetutkimuksella todetun keliakiaimmuniteetin ja IBD:n vallitsevuutta 629 IgAN- diagnoosin Taysissa vuosien 1976 ja 2012 välillä saaneen potilaan joukossa. Keliakian ja keliakiaimmuniteetin yhteen laskettu vallitsevuus laski 1980-luvun 5,6 prosentista 1,4 prosenttiin 2000-luvulle tultaessa, kun taas IBD:n vallitsevuus kasvoi samana ajanjaksona 2,0 prosentista 4,4 prosenttiin.
Osatyössä III kartoitettiin terveyteen liittyvää elämänlaatua ja koettuja suoliston oireita 104 IgAN-potilaalla, jotka asuivat Taysin piirissä syksyllä 2019. Perinteisesti suolen oireiden on katsottu esiintyvän vasta loppuvaiheen munuaistautia sairastavilla potilailla. Käytetyt kyselyt olivat henkilön itsensä täyttämät, rakenteiset ja laajalti validoidut Psychological Well-Being Index ja Gastrointestinal Symptom Rating Scale (GSRS). Vastauksia verrattiin terveiden henkilöiden vastauksiin. IgAN:aa sairastavat kokivat terveitä henkilöitä enemmän suolioireita. Erityisesti oireita kokivat naiset ja ne potilaat, joilla munuaisten toiminta oli säilynyt hyvänä. Terveyteen liittyvä elämänlaatu oli huonompaa IgAN-potilailla terveisiin verrattuna.
Osatyössä IV mitattiin 85 osatyössä III mukana olleen vapaaehtoisen IgAN- potilaan kolmen epäsuorasti suolen vauriota mittaavan merkkiaineen pitoisuudet seerumista. Oireeton keliakia poissuljettiin seerumista mitattavin keliakian vasta- ainetestein sekä 57 potilaalta IBD ulosteen kalprotektiinin määrityksellä. Merkkiaineiden pitoisuuksia verrattiin terveisiin henkilöihin sekä henkilöihin, joilla oli todettu dyspepsia. Ohutsuolen soluista soluvaurion yhteydessä vapautuvan rasvahappoa sitovan proteiinin pitoisuus seerumissa oli korkeampi IgAN-potilailla kuin terveillä henkilöillä. Oletetusti suoliston lisääntynyttä läpäisevyyttä kuvaavien liukoisen CD14-molekyylin (cluster of differentiation, CD) ja lipopolysakkaridia sitovan proteiinin tasot seerumista mitattuina eivät eronneet IgAN-potilaiden ja terveiden verrokkien välillä, mutta sCD14 oli dyspepsia-potilailla muita ryhmiä matalampi. Yhdenkään tutkitun merkkiaineen pitoisuudet eivät korreloineet GSRS- kyselyn pisteisiin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että IBD:a esiintyi merkittävällä osalla sellaisista potilaista, joilla oli munuaissairauteen viittaavia oireita. Eritoten IBD tulisi muistaa silloin, jos munuaisen koepalassa todetaan tubulointerstitiaalinen nefriitti tai IgAN. IBD:n ja eritoten Crohnin taudin vallitsevuus IgAN:n yhteydessä lisääntyi seuranta- aikana. Sen sijaan keliakian ja keliakia-autoimmuniteetin vallitsevuudet laskivat vuosikymmenten saatossa. IgAN-potilaat ja heistä eritoten naiset kokivat terveitä henkilöitä enemmän suolisto-oireita. Potilailla oli suoliston oireita hyvänä säilyneestä munuaistoiminnasta huolimatta. Havainto suoliston vauriota epäsuorasti mittaavan merkkiaineen kohonneista tasoista IgAN-potilaiden seerumissa kannustaa jatkossa tutkimaan IgAN:n yhteydessä havaittavia suoliston ilmentymiä tarkemmin.
Väitöskirjaprojekti keskittyi suoliston sairauksien ja ilmiöiden sekä munuaissairauksien yhteyksiin. Ensin selvitettiin tulehduksellisten suolistosairauksien (inflammatory bowel disease, IBD) esiintyvyyttä munuaisen koepalan ottoon kliinisin syin ohjatuilla potilailla. Mielenkiinto kohdentui pian IgA- nefropatiaan ja munuaisen koepalalla varmennettujen IgAN-potilaiden suoliston ilmentymiin. Keliakian ja IBD:n esiintyvyys IgAN-potilailla selvitettiin neljän vuosikymmenen ajalta. Seuraavaksi kartoitettiin potilaiden kokemia suoliston oireita sekä mitattiin suolen vauriota epäsuorasti kuvaavien, verenkierrosta määritettävissä olevien merkkiaineiden pitoisuudet sellaisilta IgAN-potilailta, joilla ei ollut todettua suoliston sairautta. Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta.
Osatyössä I tutkittiin IBD:n esiintyvyyttä ja taudinkuvia potilailla, joilta oli otettu munuaisbiopsia kliinisin perustein vuosien 2000 ja 2012 välillä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays). Kaikkiaan 819 munuaisbiopsiaan ohjatusta potilaasta 35:llä (4,3 %) oli IBD. Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus olivat aineistossa yhtä yleiset. IBD:n vallitsevuus oli 13,3 % potilailla, joilla todettiin tubulointerstitiaalinen nefriitti ja 4,6 % niillä, joilla todettiin IgAN. Diagnosoidun IBD:n vallitsevuus väestössä vuonna 2008 oli 0,6 %. IBD ei yhdistynyt loppuvaiheen munuaistaudin riskiin lähes viiden vuoden seurannassa.
Osatyössä II arvioitiin diagnosoidun keliakian, seerumista mitattavalla vasta- ainetutkimuksella todetun keliakiaimmuniteetin ja IBD:n vallitsevuutta 629 IgAN- diagnoosin Taysissa vuosien 1976 ja 2012 välillä saaneen potilaan joukossa. Keliakian ja keliakiaimmuniteetin yhteen laskettu vallitsevuus laski 1980-luvun 5,6 prosentista 1,4 prosenttiin 2000-luvulle tultaessa, kun taas IBD:n vallitsevuus kasvoi samana ajanjaksona 2,0 prosentista 4,4 prosenttiin.
Osatyössä III kartoitettiin terveyteen liittyvää elämänlaatua ja koettuja suoliston oireita 104 IgAN-potilaalla, jotka asuivat Taysin piirissä syksyllä 2019. Perinteisesti suolen oireiden on katsottu esiintyvän vasta loppuvaiheen munuaistautia sairastavilla potilailla. Käytetyt kyselyt olivat henkilön itsensä täyttämät, rakenteiset ja laajalti validoidut Psychological Well-Being Index ja Gastrointestinal Symptom Rating Scale (GSRS). Vastauksia verrattiin terveiden henkilöiden vastauksiin. IgAN:aa sairastavat kokivat terveitä henkilöitä enemmän suolioireita. Erityisesti oireita kokivat naiset ja ne potilaat, joilla munuaisten toiminta oli säilynyt hyvänä. Terveyteen liittyvä elämänlaatu oli huonompaa IgAN-potilailla terveisiin verrattuna.
Osatyössä IV mitattiin 85 osatyössä III mukana olleen vapaaehtoisen IgAN- potilaan kolmen epäsuorasti suolen vauriota mittaavan merkkiaineen pitoisuudet seerumista. Oireeton keliakia poissuljettiin seerumista mitattavin keliakian vasta- ainetestein sekä 57 potilaalta IBD ulosteen kalprotektiinin määrityksellä. Merkkiaineiden pitoisuuksia verrattiin terveisiin henkilöihin sekä henkilöihin, joilla oli todettu dyspepsia. Ohutsuolen soluista soluvaurion yhteydessä vapautuvan rasvahappoa sitovan proteiinin pitoisuus seerumissa oli korkeampi IgAN-potilailla kuin terveillä henkilöillä. Oletetusti suoliston lisääntynyttä läpäisevyyttä kuvaavien liukoisen CD14-molekyylin (cluster of differentiation, CD) ja lipopolysakkaridia sitovan proteiinin tasot seerumista mitattuina eivät eronneet IgAN-potilaiden ja terveiden verrokkien välillä, mutta sCD14 oli dyspepsia-potilailla muita ryhmiä matalampi. Yhdenkään tutkitun merkkiaineen pitoisuudet eivät korreloineet GSRS- kyselyn pisteisiin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että IBD:a esiintyi merkittävällä osalla sellaisista potilaista, joilla oli munuaissairauteen viittaavia oireita. Eritoten IBD tulisi muistaa silloin, jos munuaisen koepalassa todetaan tubulointerstitiaalinen nefriitti tai IgAN. IBD:n ja eritoten Crohnin taudin vallitsevuus IgAN:n yhteydessä lisääntyi seuranta- aikana. Sen sijaan keliakian ja keliakia-autoimmuniteetin vallitsevuudet laskivat vuosikymmenten saatossa. IgAN-potilaat ja heistä eritoten naiset kokivat terveitä henkilöitä enemmän suolisto-oireita. Potilailla oli suoliston oireita hyvänä säilyneestä munuaistoiminnasta huolimatta. Havainto suoliston vauriota epäsuorasti mittaavan merkkiaineen kohonneista tasoista IgAN-potilaiden seerumissa kannustaa jatkossa tutkimaan IgAN:n yhteydessä havaittavia suoliston ilmentymiä tarkemmin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]