"Nukkuminen on maailman helpoin tapa laihtua" : Kielelliset valinnat ja retoriset vaikutuskeinot Helsingin Sanomien hyvinvointiosaston otsikoissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sanomien digilehden hyvinvointiosastolla julkaistuja otsikoita aikavälillä 1.11.2022–9.1.2023. Tutkielman aineisto koostuu 150 otsikosta, joiden kielelliset valinnat ja retoriset vaikutuskeinot ovat analyysin kohteina. Analyysin keskiössä on viisi pääluokkaa, joiden avulla otsikkokieltä tarkastellaan: 1) eteenpäin viittaamisen keinot, 2) erilaiset auktoriteetit, 3) kysymyslauseet, 4) suorat lainaukset ja 5) otsikoiden jakautuminen osiin. Analyysimenetelmä perustuu retorisen analyysin, uuden retoriikan ja tekstianalyysin lähtökohtiin. Otsikoita tarkastellaan pikkuteksteinä, joilla on ainutlaatuinen kielioppi ja joiden tehtävä on ensisijaisesti houkutella lukijaa julkaisun pariin sekä välittää tietoa. Tutkielmassa analysoidaan sitä, millaisten kielellisten valintojen ja vaikutuskeinojen kautta otsikoihin muodostuu informaatioaukkoja ja erilaisia merkityksiä. Retoriikan näkökulmasta paneudutaan siihen, miten lukijaan pyritään vaikuttamaan otsikoiden kielen avulla. Tekstianalyysin lähtökohtien kautta pyritään paljastamaan piilossa olevia merkityksiä, joita otsikot kantavat. Tutkielmassa on uudelle retoriikalle tyypillisesti kuvaileva ote, eli analyysi ei ole lähtökohtaisesti normatiivista tai kriittistä, vaikka ajoittain tarkastellaankin otsikoiden tavoitteita ja pyrkimyksiä saavuttaa nämä tavoitteet. Tutkielmassa tehdään lyhyt katsaus myös siihen, millainen on onnistunut ja hyvän maun mukainen otsikko. Tutkielman analyysin perusteella voidaan todeta, että viittä pääluokkaa yhdistävänä tehtävänä on ensisijaisesti tehdä otsikoista houkuttelevia. Lisäksi erilaisten kielellisten valintojen avulla otsikoista voidaan tehdä entistä pidempiä, mikä mahdollistaa myös useiden erilaisten retoristen keinojen sisällyttämisen otsikointiin. Otsikoiden kasvanut pituus mahdollistaa myös sen, että otsikoihin mahtuu entistä enemmän informaatiota. Informatiivisuuden edelle menee tyypillisesti kuitenkin lukijan toimintaan vaikuttaminen, eli pyrkimys siihen, että lukija saadaan houkuteltua julkaisun pariin. Otsikon pituus ei siis ole suoraan yhteydessä siihen, kuinka tehokkaasti se välittää tietoa. Tutkielmassa todetaan, että tyypillinen 2020-luvun hyvinvointiotsikko on keskimäärin 12 sanan pituinen ja sisältää vähintään yhden, mutta yleensä useamman ilmiön viidestä pääluokasta. Tutkielmassa eritellään kunkin tarkastelussa olevan ilmiön erilaisia ilmenemismuotoja. Auktoriteettiroolit jaotellaan viiteen eri tyyppiin, jotka ovat 1) ammattinimikkeet, 2) asiantuntijat ilman osaamisalan tarkennusta, 3) asiantuntijat nimettyinä auktoriteetteina, 4) julkisuudenhenkilöt ja 5) kokemusasiantuntijoina toimivat maallikot. Eteenpäin viittaamisen keinoja ovat diskurssideiksis ja katafora. Otsikoissa esiintyville diskurssideiksiksille löytyy julkaisujen leipäteksteistä aina moniulotteinen viittauskohde, kun taas kataforille löytyy yksiselitteinen korrelaatti. Kysymyslausetyypit jaotellaan sen perusteella, ovatko ne 1) suoria vai epäsuoria kysymyslauseita, 2) haku- vai vaihtoehtokysymyksiä ja 3) aitoja vai retorisia kysymyksiä. Otsikoiden suorien lainausten merkitykset riippuvat siitä, kenen sanomia ne ovat ja mitä otsikoissa kerrotaan niiden lisäksi. Otsikoiden jakautumista osiin tarkastellaan siitä näkökulmasta, miten otsikot muodostuvat rakenteellisesti ja sisällöllisesti, eli mihin kohtaan otsikoita mikäkin kielellinen ilmiö sijoittuu ja miksi. Koska tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen on 2020-luvun tyypillinen hyvinvointia käsittelevä otsikko, lopuksi muodostetaan analyysissa tehtyjen havaintojen avulla kuvitteellinen tätä tutkielmaa koskeva uutisotsikko. Näin osoitetaan, että tutkielman avulla on saatu selville tietynlainen kaava, jota valtaosa otsikoista noudattaa.