Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon näkyminen Pohjoismaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tarkastella, miten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa tuetaan Pohjoismaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Usein tasa-arvon mallimaiksi luonnehdituissa Pohjoismaissa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat olleet huomion kohteena niin arkisessa kuin koulutuspoliittisessa keskustelussa jo vuosikymmeniä. Tasa-arvon käsitteen nähdään usein merkitsevän sukupuolten välisen eriarvoisuuden purkamista ja yhdenvertaisuuden taas kaikkea muuta henkilöä koskettavien ilmiöiden samanarvoisuutta. Yhdenvertaisen ja kaikille sukupuolille tasa-arvoisen koulutuksen turvaaminen edellyttää kuitenkin monien eri näkökulmien huomioon ottamista.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin eli laadullisin menetelmin ja aineisto koostui kolmen eri Pohjoismaan, Suomen, Ruotsin ja Norjan, viimeisimmistä valtakunnallisista varhaiskasvatussuunnitelmien perusteista. Teoreettisessa viitekehyksessä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa tarkastellaan monitasoisina ja monipuolisina käsitteinä. Sukupuolen käsitettä lähestytään eri näkökulmista, jossa se nähdään historiallisesti ja kulttuurisesti jatkuvasti muotoutuvana. Aineiston analyysi toteutettiin jo olemassa olevan teorian pohjalta eli teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen kautta haluttiin kartoittaa minkälaisia merkityksiä yhdenvertaisuudella, tasa-arvolla ja sukupuolten moninaisuudella on varhaiskasvatussuunnitelmissa. Toisen tutkimuskysymyksen avulla tarkasteltiin, miten kyseisiä käsitteitä pyritään tuomaan mukana kasvatukseen ja koulutukseen sekä sitä kautta varhaiskasvatuksen arkeen.

Tulokset osoittivat yhdenvertaisuuden ilmenevän monitasoisena käsitteenä varhaiskasvatussuunnitelmissa, joissa sen intersektionaalinen merkitys ymmärrettiin. Tasa-arvon käsitettä ohjasi sukupuolistereotypioiden ja sukupuoliroolien tunnistaminen ja niiden purkaminen sekä lasten sukupuoli-identiteetin vahvistaminen ja tukeminen. Asiakirjoista löytyi kuitenkin vähän tai ei ollenkaan sukupuolten moninaisuutta tukevia ja sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen ohjaavia merkityksiä. Asiakirjojen kautta löydettiin käsitteitä tukevia opetustapoja, jotka jaettiin kolmeen eri alaluokkaan. Alaluokkien mukaan yhdenvertaista ja tasa-arvoista kasvatusta ja koulutusta pyritään tukemaan (1) lakien mukaisella toiminnalla, (2) suunnittelemalla, toteuttamalla ja arvioimalla varhaiskasvatusta sekä (3) tukemalla henkilöstön sisäistä sekä henkilökunnan ja huoltajien välistä yhteistyötä ja varmistamalla sen olevan laadukasta. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelmien pyrkivän toteuttamaan yhdenvertaista ja moninaisuutta tukevaa kasvatusta ja koulutusta moninaisesti, mutta kuitenkin vain pintapuolisesti.