Puhetehtävän vaikutus vokaaliartikulaatioon ja äänen voimakkuuteen Parkinsonin taudissa
Kontsas, Jenniliisa; Luoto-Ellä, Miia (2024)
Kontsas, Jenniliisa
Luoto-Ellä, Miia
2024
Logopedian maisteriohjelma - Master's Programme in Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-01-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023122211191
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023122211191
Tiivistelmä
Parkinsonin tautiin liittyviä tyypillisiä muutoksia puheessa kutsutaan hypokineettiseksi dysartriaksi, jonka seurauksena puheen ymmärrettävyys heikkenee. Vokaaliartikulaation tarkkuus vaikuttaa osaltaan puheen ymmärrettävyyteen ja sitä voidaan tutkia akustisesti vokaalien ensimmäisen ja toisen formantin (F1, F2) taajuuksista. Vokaaliartikulaatioindeksi (VAI) on menetelmä, joka on erotellut Parkinsonin tautia sairastavat terveistä verrokeista, ja joissain tutkimuksissa muutoksia on ollut havaittavissa jo ennen sairauden diagnosointia. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä myös siitä, että puhetehtävä voi vaikuttaa niin Parkinsonin tautia sairastavien kuin neurologisesti terveiden henkilöiden puheen ymmärrettävyyteen. Myös puheäänen voimakkuus, jota voidaan tutkia akustisesti äänenpainetasoa (SPL) mittaamalla, vaikuttaa puheen ymmärrettävyyteen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin puhetehtävien välisiä eroja Parkinsonin tautia sairastavilla ja neurologisesti terveillä sekä ryhmien välisiä eroja. Lisäksi tutkittiin VAI:n ja SPL:n yhteyttä.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena poikittaistutkimuksena, jossa käytettiin Tampereen yliopiston AAVISTUS-tutkimushankkeen alkumittauksissa vuosina 2022–2023 kerättyä aineistoa. Aineisto koostui 10 Parkinsonin tautia sairastavan ja 10 neurologisesti terveen ikääntyvän naisen luenta- ja spontaanipuhenäytteistä. Jokaisesta puhenäytteestä valittiin analysoitavaksi 10 kappaletta vokaaleja /a/, /i/ ja /u/, joista mitattiin formanttiarvot F1 ja F2 ja näiden keskiarvoista laskettiin VAI-arvot. Lisäksi puhenäytteistä mitattiin keskimääräiset äänenpainetasot. Puhetehtävien ja ryhmien välisiä eroja sekä VAI:n ja SPL:n yhteyttä tarkasteltiin tilastollisin menetelmin.
Tutkimuksessa sekä Parkinsonin tautia sairastavien että terveiden henkilöiden VAI-arvot olivat ryhmätasolla tilastollisesti merkitsevästi matalampia spontaani- kuin luentapuheessa (p = ,013; p = ,047). Ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja vokaaliartikulaation tarkkuudessa eikä äänenpainetasoissa. VAI:n ja SPL:n muutoksella puhetehtävien välillä havaittiin Parkinsonin tautia sairastavilla heikko positiivinen lineaarinen riippuvuus, joka ei ollut tilastollisesti merkitsevä (rs = ,479, p = ,162). Neurologisesti terveillä havaittiin puolestaan tilastollisesti merkitsevä negatiivinen lineaarinen riippuvuus (rs = - ,673, p = ,033). Tutkittavien vähäisen lukumäärän vuoksi tulokset eivät ole yleistettävissä. Tutkimus tuotti kuitenkin uutta tietoa suomenkielisten varhaisvaiheen Parkinsonin tautia sairastavien ja neurologisesti terveiden naisten vokaaliartikulaation tarkkuudesta sekä puhetehtävän vaikutuksesta siihen. Tutkimuksen perusteella puhetehtävä saattaa vaikuttaa sekä Parkinsonin tautia sairastavien että terveiden henkilöiden vokaaliartikulaatioon, mutta vokaaliartikulaatioon vaikuttavista tekijöistä tarvitaan lisää tutkimusta.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena poikittaistutkimuksena, jossa käytettiin Tampereen yliopiston AAVISTUS-tutkimushankkeen alkumittauksissa vuosina 2022–2023 kerättyä aineistoa. Aineisto koostui 10 Parkinsonin tautia sairastavan ja 10 neurologisesti terveen ikääntyvän naisen luenta- ja spontaanipuhenäytteistä. Jokaisesta puhenäytteestä valittiin analysoitavaksi 10 kappaletta vokaaleja /a/, /i/ ja /u/, joista mitattiin formanttiarvot F1 ja F2 ja näiden keskiarvoista laskettiin VAI-arvot. Lisäksi puhenäytteistä mitattiin keskimääräiset äänenpainetasot. Puhetehtävien ja ryhmien välisiä eroja sekä VAI:n ja SPL:n yhteyttä tarkasteltiin tilastollisin menetelmin.
Tutkimuksessa sekä Parkinsonin tautia sairastavien että terveiden henkilöiden VAI-arvot olivat ryhmätasolla tilastollisesti merkitsevästi matalampia spontaani- kuin luentapuheessa (p = ,013; p = ,047). Ryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja vokaaliartikulaation tarkkuudessa eikä äänenpainetasoissa. VAI:n ja SPL:n muutoksella puhetehtävien välillä havaittiin Parkinsonin tautia sairastavilla heikko positiivinen lineaarinen riippuvuus, joka ei ollut tilastollisesti merkitsevä (rs = ,479, p = ,162). Neurologisesti terveillä havaittiin puolestaan tilastollisesti merkitsevä negatiivinen lineaarinen riippuvuus (rs = - ,673, p = ,033). Tutkittavien vähäisen lukumäärän vuoksi tulokset eivät ole yleistettävissä. Tutkimus tuotti kuitenkin uutta tietoa suomenkielisten varhaisvaiheen Parkinsonin tautia sairastavien ja neurologisesti terveiden naisten vokaaliartikulaation tarkkuudesta sekä puhetehtävän vaikutuksesta siihen. Tutkimuksen perusteella puhetehtävä saattaa vaikuttaa sekä Parkinsonin tautia sairastavien että terveiden henkilöiden vokaaliartikulaatioon, mutta vokaaliartikulaatioon vaikuttavista tekijöistä tarvitaan lisää tutkimusta.