Työntekijän ja yksityisen elinkeinonharjoittajan työoikeudellinen asema: TSL:n 1:1 §:n tulkinta ja siihen 1.7.2023 voimaan tullut muutossäädös

Abstract

Tutkielmassani selvennän työntekijän ja yksityisen elinkeinonharjoittajan työoikeudellista asemaa, joka määritellään työsopimuslain (TSL) 1:1 §:n perusteella. Kyseisestä pykälästä tulevien viiden tunnusmerkin ja tarvittaessa kokonaisharkinnan perusteella määritellään henkilö työntekijäksi tai yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi. Sillä, kumpaan ryhmään henkilö kuuluu, on suuri merkitys muun muassa sosiaaliturvaan ja juridisiin vastuisiin.

Työoikeudellisen aseman määrittely on viime vuosina hankaloitunut muun muassa yrittäjyyden monipuolistuneiden mallien, digitalisaation ja alustatalouden vuoksi. Työoikeudellisen aseman selkeyttämiseksi 1.7.2023 astui voimaan muutossäädös, jonka tavoitteena on selkeyttää epäselviä tilanteita erityisesti tilanteissa, joissa joudutaan käyttämään kokonaisharkintaa. Tutkielmassani arvioin muutossäädöksen tavoitteita ja vaikutuksia peilaten niitä aiempaan korkeimman oikeuden (KKO) ratkaisukäytäntöön.

Tutkielmani rajautuu käsittelemään yksityistä elinkeinonharjoittajaa, jonka vuoksi rajauksen ulkopuolelle jäävät muun muassa yhtiömuotoiset yrittäjät ja kevytyrittäjät. Tutkielmassa hyödynnetään lainopillista tutkimusmetodia, jonka vuoksi käytän lähteinä muun muassa oikeustapauksia, lainsäädäntöä ja oikeuskirjallisuutta työoikeudellisen aseman ymmärtämiseksi ja selventämiseksi.