Chronic Diseases and Multimorbidity Among the Oldest Old : Prevalence, trends, and associations with self-rated health, functioning, long-term care admission, and mortality
Halonen, Pauliina (2024)
Halonen, Pauliina
Tampere University
2024
Terveystieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-01-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3246-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3246-4
Tiivistelmä
Elinajanodotteen pidentyessä ja tarttuvien tautien ehkäisyn ja hoidon parantuessa pitkäaikaissairaudet ovat yleistyneet, ja niistä on muodostunut keskeinen kansanterveydellinen haaste, jolla on seurauksia sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Ikä on useimpien pitkäaikaissairauksien merkittävin riskitekijä. Vanhoista vanhimmat ovat siten merkittävässä riskissä sairastua pitkäaikaissairauksiin jo pelkästään korkean ikänsä vuoksi. Useamman pitkäaikaissairauden samanaikainen esiintyminen, monisairastavuus, on yleistynyt pitkäikäisyyden yleistyessä. Vanhoista vanhimpien sairastavuuden tutkiminen voi tuottaa tietoa siitä, mitä terveydentilalta voi odottaa myöhäisessä vanhuudessa, kun yhä useampi saavuttaa hyvin korkean iän. Tutkimustietoa vanhoista vanhimpien sairastavuudesta on toistaiseksi kertynyt vähemmän, kuin muun vanhusväestön sairastavuudesta. Yli 90-vuotiaat ovat moninainen väestöryhmä, ja yhä useampi elää hyvin vanhaksi sairauksista ja toimintakykyvajeista huolimatta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pitkäaikaissairauksien ja monisairastavuuden esiintyvyyttä 90 vuotta täyttäneessä väestössä, sekä näiden yhteyttä toimintarajoitteisiin, itse arvioituun terveyteen, pitkäaikaishoitoon päätymiseen ja kuolleisuuteen. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin 90 vuotta täyttäneiden itse raportoiman sairaustiedon yhteneväisyyttä kansallisen rekisteriaineiston kanssa. Aineisto muodostui Tervaskannot 90+ tutkimushankkeen kyselytutkimuksista vuosien 2001 ja 2018 välillä, sekä näihin tietoihin yhdistetystä rekisteriaineistoista, jotka sisälsivät tietoja pitkäaikaishoidosta, kuolleisuudesta, erikoissairaanhoidossa annetuista diagnooseista sekä lääkeostoista. Kyselyjen vastausprosentti oli korkea joka kyselyvuonna. Aineisto sisälsi havaintoja yhteensä 5 441 vastaajalta. Aineiston analyysissä hyödynnettiin eri regressiomallien lisäksi yhtäpitävyyttä mittaavia tilastollisia menetelmiä.
Monisairastavuus oli hyvin yleistä sekä naisilla (82 %) että miehillä (77 %). Yleisimmät sairaudet sekä miehillä että naisilla olivat verenpainetauti, sydänsairaus, nivelrikko ja muistisairaus. Monisairastavuus oli yhteydessä huonoon itse arvioituun terveyteen ja huonoon itse arvioituun toimintakykyyn sekä toimintarajoitteisiin päivittäistoiminnoissa ja liikkumisessa. Lisäksi se ennusti pitkäaikaishoitoon päätymistä sekä kuolleisuutta naisilla. Sairauksien esiintyvyys nousi vuosien aikana. Erityisesti verenpainetauti, nivelrikko ja diabetes yleistyivät. Muistisairaus oli yleinen (noin 41%), mutta harvinaistui hieman tarkasteluajanjakson aikana. Muistisairauden kanssa esiintyvät yleisimmät sairaudet olivat verenpainetauti, sydänsairaus, nivelrikko ja masennus. Masennuksen esiintyvyys väheni. Muistisairaus oli yhteydessä toimintarajoitteisiin päivittäistoiminnoissa sekä liikkumisessa, huonoon itse arvioituun terveyteen ja huonoon itse arvioituun toimintakykyyn sekä pitkäaikaishoitoon päätymiseen ja kuolleisuuteen. Yhtäpitävyys itse raportoitujen sairaustietojen ja rekisteriaineiston välillä oli lähes täydellinen Parkinsonin sairauden osalta, huomattava diabeteksen sekä muistisairauden osalta ja keskinkertainen sydänsairauden ja verenpainetaudin osalta.
Tämän tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan tehdä kaksi pääasiallista johtopäätöstä. Yli 90-vuotiaiden sairastavuusprofiilia määrittää pitkälti muistisairauden, masennuksen ja monisairastavuuden yleisyys sekä se, että sairauksien lukumäärä näyttää tässä ikäryhmässä yhä kasvavan. Lisäksi tutkimuksen tulokset osoittivat, että itse raportoitua sairaustietoa voidaan käyttää väestöpohjaisessa terveystutkimuksessa tiedon lähteenä, kun kliiniset tutkimukset eivät ole mahdollisia. Tutkimuksen tulokset heijastavat sairauksien parantunutta diagnostiikkaa ja hoitoa vanhusväestöllä sekä muistisairauksien merkitystä toimintarajoitteiden, itse arvioidun terveyden, pitkäaikaishoidon tarpeen sekä kuolleisuuden kannalta. Hyvin vanhojen ihmisten määrä kasvaa tulevina vuosikymmeninä Suomessa merkittävästi ja tämän ikäryhmän tarpeisiin vastaaminen tulee luomaan haasteita palvelujärjestelmälle. Koska ikä todennäköisesti pysyy voimakkaimpana pitkäaikaissairauksien ennustajana, sairauksien ehkäiseminen vanhoista vanhimmilla on vaikeaa. Iäkkäiden monisairaiden ihmisten hoitaminen vaatii uudenlaisten hoitomallien ja käytäntöjen kehittämistä terveydenhuollossa. Painotuksen tulee olla sairauksien kanssa elävien ihmisten elämänlaadun ylläpitämisessä ja säilyttämisessä. Muistisairautta sairastavien ihmisten määrän lisääntyminen vaatii riittävän ja tarpeenmukaisen tuen ja pitkäaikaishoidon mahdollistamista.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pitkäaikaissairauksien ja monisairastavuuden esiintyvyyttä 90 vuotta täyttäneessä väestössä, sekä näiden yhteyttä toimintarajoitteisiin, itse arvioituun terveyteen, pitkäaikaishoitoon päätymiseen ja kuolleisuuteen. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin 90 vuotta täyttäneiden itse raportoiman sairaustiedon yhteneväisyyttä kansallisen rekisteriaineiston kanssa. Aineisto muodostui Tervaskannot 90+ tutkimushankkeen kyselytutkimuksista vuosien 2001 ja 2018 välillä, sekä näihin tietoihin yhdistetystä rekisteriaineistoista, jotka sisälsivät tietoja pitkäaikaishoidosta, kuolleisuudesta, erikoissairaanhoidossa annetuista diagnooseista sekä lääkeostoista. Kyselyjen vastausprosentti oli korkea joka kyselyvuonna. Aineisto sisälsi havaintoja yhteensä 5 441 vastaajalta. Aineiston analyysissä hyödynnettiin eri regressiomallien lisäksi yhtäpitävyyttä mittaavia tilastollisia menetelmiä.
Monisairastavuus oli hyvin yleistä sekä naisilla (82 %) että miehillä (77 %). Yleisimmät sairaudet sekä miehillä että naisilla olivat verenpainetauti, sydänsairaus, nivelrikko ja muistisairaus. Monisairastavuus oli yhteydessä huonoon itse arvioituun terveyteen ja huonoon itse arvioituun toimintakykyyn sekä toimintarajoitteisiin päivittäistoiminnoissa ja liikkumisessa. Lisäksi se ennusti pitkäaikaishoitoon päätymistä sekä kuolleisuutta naisilla. Sairauksien esiintyvyys nousi vuosien aikana. Erityisesti verenpainetauti, nivelrikko ja diabetes yleistyivät. Muistisairaus oli yleinen (noin 41%), mutta harvinaistui hieman tarkasteluajanjakson aikana. Muistisairauden kanssa esiintyvät yleisimmät sairaudet olivat verenpainetauti, sydänsairaus, nivelrikko ja masennus. Masennuksen esiintyvyys väheni. Muistisairaus oli yhteydessä toimintarajoitteisiin päivittäistoiminnoissa sekä liikkumisessa, huonoon itse arvioituun terveyteen ja huonoon itse arvioituun toimintakykyyn sekä pitkäaikaishoitoon päätymiseen ja kuolleisuuteen. Yhtäpitävyys itse raportoitujen sairaustietojen ja rekisteriaineiston välillä oli lähes täydellinen Parkinsonin sairauden osalta, huomattava diabeteksen sekä muistisairauden osalta ja keskinkertainen sydänsairauden ja verenpainetaudin osalta.
Tämän tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan tehdä kaksi pääasiallista johtopäätöstä. Yli 90-vuotiaiden sairastavuusprofiilia määrittää pitkälti muistisairauden, masennuksen ja monisairastavuuden yleisyys sekä se, että sairauksien lukumäärä näyttää tässä ikäryhmässä yhä kasvavan. Lisäksi tutkimuksen tulokset osoittivat, että itse raportoitua sairaustietoa voidaan käyttää väestöpohjaisessa terveystutkimuksessa tiedon lähteenä, kun kliiniset tutkimukset eivät ole mahdollisia. Tutkimuksen tulokset heijastavat sairauksien parantunutta diagnostiikkaa ja hoitoa vanhusväestöllä sekä muistisairauksien merkitystä toimintarajoitteiden, itse arvioidun terveyden, pitkäaikaishoidon tarpeen sekä kuolleisuuden kannalta. Hyvin vanhojen ihmisten määrä kasvaa tulevina vuosikymmeninä Suomessa merkittävästi ja tämän ikäryhmän tarpeisiin vastaaminen tulee luomaan haasteita palvelujärjestelmälle. Koska ikä todennäköisesti pysyy voimakkaimpana pitkäaikaissairauksien ennustajana, sairauksien ehkäiseminen vanhoista vanhimmilla on vaikeaa. Iäkkäiden monisairaiden ihmisten hoitaminen vaatii uudenlaisten hoitomallien ja käytäntöjen kehittämistä terveydenhuollossa. Painotuksen tulee olla sairauksien kanssa elävien ihmisten elämänlaadun ylläpitämisessä ja säilyttämisessä. Muistisairautta sairastavien ihmisten määrän lisääntyminen vaatii riittävän ja tarpeenmukaisen tuen ja pitkäaikaishoidon mahdollistamista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4902]