Työntekijäraportointi osana vastuullisuusraportointia

Abstract

Yritysten toiminnan vastuullisuuteen kohdistuva keskustelu on korostunut viime vuosikymmenien aikana ja yhä pienemmiltä yrityksiä vaaditaan vastuullisuusraportointia osana vuosittaista raportointia. Yritysten vastuullisuuden tarkastelu on lisännyt keskustelua myös vastuista niiden työntekijöitä kohtaan, ja yritykset rakentavatkin raportoinnillaan vastuullisuuden merkitystä yhteiskunnassa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli analysoida, miten yritykset raportoivat työntekijöistään osana vastuullisuusraportointia.

Tutkielman tutkimuskysymyksenä oli ”Millaista yritysten viestintä työntekijöiden hyvinvoinnista on osana vastuullisuusraportointia?” ja alakysymyksinä ”Mitkä tekijät työhyvinvointiin liittyen korostuvat tai jäävät huomiotta?”, ”Mitä tunnuslukuja ja määrällistä tietoa työntekijöistä viestitään?” sekä ”Mistä näkökulmasta työntekijöiden hyvinvointia kuvataan?”. Tutkielman teoriaosassa taustoitettiin työhyvinvoinnin, inhimillisen pääoman, inhimillisten tekijöiden mittaamisen sekä työntekijäraportoinnin tutkimusta.

Yritysten viestintää työntekijöistään tarkasteltiin vastuullisuusraportoinnin kontekstissa ja tutkielman aineistona olivat henkilöstön määrällä mitattuna kolmen suurimman suomalaisen pörssiyhtiön vastuullisuusraportit vuodelta 2022. Tutkielman toteutuksen aikana kyseiset yhtiöt olivat Nokia, Kone ja Nordea. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jossa tutkielman teoreettinen viitekehys ohjasi aineiston teemoittelua. Aineiston analyysin teemoiksi muodostuivat työntekijöiden hyvinvoinnin merkitykset, työhyvinvoinnin tekijät sekä työntekijöiden ääni osana vastuullisuusraportointia.

Tutkielman tulosten perusteella yritykset antavat erilaisia merkityksiä työntekijöiden hyvinvoinnille, kuten pidettiinkö tätä ensisijaisesti välinearvona vai tärkeänä arvona itsessään. Työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta raportoinnissa korostuivat työntekijöiden osaamisen kehittäminen sekä osallisuuden ja monimuotoisuuden huomiointi yrityksissä. Raportoinnissa vaihtelivat erityisesti työhyvinvoinnin kuvausten laajuus ja raportoidun tiedon vertailukelpoisuus. Työntekijöiden hyvinvoinnin eri tekijöitä kuvattiin raportoinnissa pääasiassa yrityskeskeisestä näkökulmasta ja työntekijöiden omaa ääntä tuotiin esiin erityisesti silloin, kun se tuki yrityksen tavoitteita. Tutkielma täydentää laskentatoimen tutkimusta hyödyntämällä raportoinnin analysoinnissa myös työhyvinvoinnin näkökulmia sekä tarjoaa jatkotutkimusmahdollisuuksia työntekijäraportoinnin tutkimukseen.