Työn autonomian toteutuminen itseohjautuvissa teal-organisaatioissa : Kollektiivisen älykkyyden hyödyntäminen organisaation päätöksenteossa

Abstract

Teknologian kehitys on vauhdittanut organisaatioiden toimintaympäristön muutosnopeutta. Entisestään kompleksisempi ympäristö haastaa organisaatiot muuttamaan toimintalogiikkaansa vastaamaan dynaamisen ympäristön jatkuvaan muutostilaan. Keskeinen havainto työelämän murroksessa on ollut se, että muodolliseen valtahierarkiaan perustuvat moniportaiset komentoketjut ovat liian jähmeitä reagoimaan riittävällä nopeudella ympäristön muutokseen. Tästä syystä organisaatiot ovat joutuneet jalkauttamaan erilaisia johtamistapoja, jotka ovat rakenteeltaan ketterämpiä, mukautuvimpia ja päätöksenteoltaan välittömämpiä. Ratkaisua esitettyihin haasteisiin on etsitty itseohjautuvuudesta, joka oikein toteutettuna mahdollistaisi organisaation nopeamman reagoinnin muutokseen sekä hajauttaisi organisaation valtahierarkiaa siten, että portaittaisen komentoketjun sijaan valtuuttaisi työyhteisöä autonomisempaan ja ketterämpään työskentelyyn.

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää itseohjautuvuuteen liittyvää autonomian kokemusta teal-organisaatioiden kontekstissa. Ajatus teal-organisaatioista pohjautuu Frederic Laloux:n teokseen, joka kuvaa kehittyneempää ja kokonaisvaltaisempaa tapaa organisoitua, jossa ensisijaisesti organisaatio rakentuu itseohjautuvuudelle ja kollektiiviselle päätöksenteolle. Tutkimuksessa tarkastellaan myös mekanismeja, jotka ovat rakentuneet tukemaan kollektiivista päätöksentekoa sekä hahmottamaan organisaatioiden kytkeytymistä teal-viitekehykseen. Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen, jossa aineisto koostui neljästä haastattelusta. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.

Työ koettiin autonomiseksi tutkimuksen jokaisissa kohdeorganisaatioissa. Työntekijä pystyi laaja-alaisesti vaikuttamaan päivittäiseen työhönsä, joka ei sitoutunut niinkään aikaan tai paikkaan, vaan perustui ketterään työskentelyyn kulloisenkin projektin aikamääreiden ehdoilla. Kohdeorganisaatioiden päätöksentekoa tuetaan teal-viitekehykseen liitetyillä koordinointimekanismeilla ja päätöksenteossa hyödynnetään työyhteisön kollektiivista älyä.

Yhteys teal-viitekehyksen osoittautui haastavaksi hahmottaa, sillä vaikka teal-organisaation yksi keskeinen piirre on itseohjautuvuus, ei tätä teal-organisaation määritelmää voida pelkistää vain tarkoittamaan itseohjautuvaa organisaatiota. Käsite sisältää moniulotteisuutta, johon sisältyvät näkökulmat henkilökohtaisesta kehityksestä ja kokonaisvaltaisuudesta. Tästä syystä ”teal” kuvaa laajempaa muutosta organisaatiokulttuurissa eikä pelkästään yksittäisiä piirteitä. Tarkastelu riippuu siis yksilöllisestä tulkinnasta, eikä täten perustu universaaliin määritelmään siitä, mikä on teal ja mikä ei. Teal-organisaatioita yhdistävä piirre on kuitenkin painottaa sisäisen motivaation merkitystä, jossa yhdistyy vilpitön tahto sitoutua organisaation tarkoitukseen ja arvoihin. Työntekijät kokevat työnsä merkityksellisenä ja osana laajempaa kokonaisuutta, jossa toteutunut itseohjautuvuus vahvistaa työntekijöiden luovuutta ja innovointia. Tutkimustulokset tarjoavat arvokasta tietoa itseohjautuvuuden ja työn autonomian nivoutumisesta teal-viitekehykseen sekä keskeisimmistä kollektiivista älyä hyödyntävistä päätöksentekoprosesseista.