Edustustilaisuudet arvonlisäverotuksessa
Luomala, Eelis (2023)
Luomala, Eelis
2023
Kauppatieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-12-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023122011109
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023122011109
Tiivistelmä
Arvonlisäverotuksessa keskeisenä periaatteena on arvonlisäverolain 102 §:n yleinen vähennysoikeus verovelvollisen arvonlisäverollista liiketoimintaa varten hankituista tavaroista ja palveluista. Poikkeuksena tälle laajalle yleiselle vähennysoikeudelle toimii arvonlisäverolain 114 §, jossa luetelluissa tilanteissa vähennysoikeutta ei ole lainkaan. Kyseisen pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan vähennysoikeutta ei ole edustustarkoitukseen käytettävistä tavaroista ja palveluista.
Tutkielmassa tarkastellaan edustuskulujen sekä edustustilaisuuden määritelmää ja pyritään selvittämään AVL 114 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittujen edustustarkoitukseen käytettävien palvelujen sisältö. Edustuskulun käsitettä ei ole määritelty lainsäädännössä, mikä aiheuttaa tyypillisesti tulkinnanvaraisia tilanteita. Edustuskuluja on merkittävää tutkia, sillä on iso ero, saako verovelvollinen vähentää aiheutuneet kulut täysimääräisenä vai ovatko ne täysin vähennyskelvottomia edustuskuluja. Edustustilaisuudet ovat hyvin samankaltaisia vähennyskelpoisiin markkinointitilaisuuksiin nähden, joten on tutkittava, millä seikoilla on merkitystä tehtäessä rajanvetoa näiden tilaisuuksien välillä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tilaisuuden tarjoilua ja sitä, milloin markkinointitilaisuuden tarjoilu katsotaan tavanomaiseksi.
Metodina tutkielmassa toimii lainoppi eli kyseessä on oikeusdogmaattinen tutkimus. Lainopillisessa tutkimuksessa on tarkoituksena systematisoida ja tulkita voimassa olevaa oikeutta. Lisäksi tutkielman alkupuolella käytetään apuna oikeushistoriallista tutkimusta, kun selvitetään arvonlisäverojärjestelmän eroavaisuutta Suomessa aiemmin voimassa olleeseen liikevaihtoverojärjestelmään. Lähdeaineisto koostuu Euroopan unionin arvonlisäverodirektiivistä, tuomioistuinten ennakkoratkaisuista, lain esitöistä, oikeuskirjallisuudesta sekä Verohallinnon ohjeista. Varsinkin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuilla on keskeinen merkitys tehtäessä rajanvetoa markkinointi- ja edustustilaisuuden välillä.
Tutkielmassa havaittiin, että edustuskulut ovat yrityksen ulkopuolisiin henkilöihin kohdistuvia vieraanvaraisuudesta tai muusta huomaavaisuudesta johtuvia kuluja. Edustamisella pyritään edistämään liiketoimintaa sekä luomaan uusia liikesuhteita tai säilyttämään ja parantamaan olemassa olevia suhteita. Yrityksen järjestäessä edustustilaisuuksia kuluja syntyy esimerkiksi tarjoilusta, matkoista ja yöpymisestä.
Edustustilaisuus on usein hyvin samankaltainen vähennyskelpoiseen markkinointitilaisuuteen nähden, mikä aiheuttaa tulkinnanvaraisia tapauksia. Edustus- ja markkinointitilaisuuden välisessä rajanvedossa tulee tarkastella erityisesti tilaisuuden luonnetta ja tarkoitusta. Luonnetta ja tarkoitusta selvitettäessä merkitystä tulee antaa tilaisuuden kohderyhmälle ja tarjoilulle. Markkinointitilaisuuden tarjoilun tulee olla tavanomaista, jotta se voidaan katsoa vähennyskelpoiseksi. Tavanomaisella tarjoilulla tarkoitetaan buffet-tyyppistä tai vastaavaa lounasta, välipalatarjoilua sekä kahvitarjoilua.
Tutkielmassa tarkastellaan edustuskulujen sekä edustustilaisuuden määritelmää ja pyritään selvittämään AVL 114 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittujen edustustarkoitukseen käytettävien palvelujen sisältö. Edustuskulun käsitettä ei ole määritelty lainsäädännössä, mikä aiheuttaa tyypillisesti tulkinnanvaraisia tilanteita. Edustuskuluja on merkittävää tutkia, sillä on iso ero, saako verovelvollinen vähentää aiheutuneet kulut täysimääräisenä vai ovatko ne täysin vähennyskelvottomia edustuskuluja. Edustustilaisuudet ovat hyvin samankaltaisia vähennyskelpoisiin markkinointitilaisuuksiin nähden, joten on tutkittava, millä seikoilla on merkitystä tehtäessä rajanvetoa näiden tilaisuuksien välillä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tilaisuuden tarjoilua ja sitä, milloin markkinointitilaisuuden tarjoilu katsotaan tavanomaiseksi.
Metodina tutkielmassa toimii lainoppi eli kyseessä on oikeusdogmaattinen tutkimus. Lainopillisessa tutkimuksessa on tarkoituksena systematisoida ja tulkita voimassa olevaa oikeutta. Lisäksi tutkielman alkupuolella käytetään apuna oikeushistoriallista tutkimusta, kun selvitetään arvonlisäverojärjestelmän eroavaisuutta Suomessa aiemmin voimassa olleeseen liikevaihtoverojärjestelmään. Lähdeaineisto koostuu Euroopan unionin arvonlisäverodirektiivistä, tuomioistuinten ennakkoratkaisuista, lain esitöistä, oikeuskirjallisuudesta sekä Verohallinnon ohjeista. Varsinkin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuilla on keskeinen merkitys tehtäessä rajanvetoa markkinointi- ja edustustilaisuuden välillä.
Tutkielmassa havaittiin, että edustuskulut ovat yrityksen ulkopuolisiin henkilöihin kohdistuvia vieraanvaraisuudesta tai muusta huomaavaisuudesta johtuvia kuluja. Edustamisella pyritään edistämään liiketoimintaa sekä luomaan uusia liikesuhteita tai säilyttämään ja parantamaan olemassa olevia suhteita. Yrityksen järjestäessä edustustilaisuuksia kuluja syntyy esimerkiksi tarjoilusta, matkoista ja yöpymisestä.
Edustustilaisuus on usein hyvin samankaltainen vähennyskelpoiseen markkinointitilaisuuteen nähden, mikä aiheuttaa tulkinnanvaraisia tapauksia. Edustus- ja markkinointitilaisuuden välisessä rajanvedossa tulee tarkastella erityisesti tilaisuuden luonnetta ja tarkoitusta. Luonnetta ja tarkoitusta selvitettäessä merkitystä tulee antaa tilaisuuden kohderyhmälle ja tarjoilulle. Markkinointitilaisuuden tarjoilun tulee olla tavanomaista, jotta se voidaan katsoa vähennyskelpoiseksi. Tavanomaisella tarjoilulla tarkoitetaan buffet-tyyppistä tai vastaavaa lounasta, välipalatarjoilua sekä kahvitarjoilua.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]