Verkkopalveluiden saavutettavuuden arviointi: automaattisten työkalujen tehokkuus ja käyttö
Gustafsson, Kalle (2024)
Gustafsson, Kalle
2024
Tietojenkäsittelytieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Computer Sciences
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-01-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023121811003
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023121811003
Tiivistelmä
Digitalisaation myötä ihmisille tärkeät palvelut, kuten pankit, virastot ja työnhakupalvelut ovat siirtyneet verkkoon. Sen vuoksi on varmistettava, että mahdollisimman monella on mahdollisuus käyttää verkkopalveluita tasavertaisesti ja ilman esteitä. Esimerkiksi eri tavalla rajoitteiset henkilöt, kuten näkövammaiset, kuulovammaiset tai ikääntyneet voivat kokea haasteita sekä verkkopalveluiden käytössä että niihin pääsyssä. Tämän takia on tärkeää, että verkkosivut ovat saavutettavia erilaisille käyttäjille. Saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, että pyritään vastaamaan eri tavoin rajoitteisten henkilöiden verkkopalveluiden käytön haasteisiin.
Suomessa on tullut voimaan vuonna 2019 Euroopan unionin saavutettavuusdirektiiviin pohjautuva digipalvelulaki, jolla on pyritty varmistamaan tietty saavutettavuuden taso. Laki määrittelee, että julkisen sektorin digitaalisten palveluiden on ylitettävä tietty saavutettavuuden vähimmäistaso. Tällöin saavutettavuudella tulisi taata erilaisille kansalaisille mahdollisuus käyttää digitaalisia palveluita, esimerkiksi Kelan verkkopalveluita. Saavutettavuuden merkityksen korostuminen on kannustanut kehittämään työkaluja saavuttavuuden arviointiin.
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka tarkkoja tuloksia saavutettavuuden arviointityökalut antavat sekä millaisia saavutettavuusongelmia ne kykenevät tai eivät kykene tunnistamaan. Tutkielma on muodoltaan kirjallisuuskatsaus, joka on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käydään läpi yleisesti saavutettavuuden määritelmä, WCAG 2.0-ohjeistus ja saavutettavuuden arviointikeinot. Toisessa osassa paneudutaan tarkemmin työkaluihin ja niiden antamien tulosten arviointiin.
Saavutettavuuden arviointityökalujen antamia tuloksia tutkimalla huomattiin, että työkalut tunnistavat varsin heikosti saavutettavuusongelmia. Ne kuitenkin auttavat verkkopalveluiden kehittäjiä varmistamaan saavutettavuuden vähimmäistason. Jotta tuloksista saadaan mahdollisimman luotettavia, tulisi kehittäjien käyttää vähintään kolmea tai useampaa työkalua arvioinnissa. Tutkimus osoittaa, että ihmisen tekemä arviointi on edelleen välttämätöntä saavutettavuuden varmistamiseksi ja tarkin tulos saadaan usein yhdistelemällä kaikkia saatavilla olevia arviointikeinoja.
Suomessa on tullut voimaan vuonna 2019 Euroopan unionin saavutettavuusdirektiiviin pohjautuva digipalvelulaki, jolla on pyritty varmistamaan tietty saavutettavuuden taso. Laki määrittelee, että julkisen sektorin digitaalisten palveluiden on ylitettävä tietty saavutettavuuden vähimmäistaso. Tällöin saavutettavuudella tulisi taata erilaisille kansalaisille mahdollisuus käyttää digitaalisia palveluita, esimerkiksi Kelan verkkopalveluita. Saavutettavuuden merkityksen korostuminen on kannustanut kehittämään työkaluja saavuttavuuden arviointiin.
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka tarkkoja tuloksia saavutettavuuden arviointityökalut antavat sekä millaisia saavutettavuusongelmia ne kykenevät tai eivät kykene tunnistamaan. Tutkielma on muodoltaan kirjallisuuskatsaus, joka on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käydään läpi yleisesti saavutettavuuden määritelmä, WCAG 2.0-ohjeistus ja saavutettavuuden arviointikeinot. Toisessa osassa paneudutaan tarkemmin työkaluihin ja niiden antamien tulosten arviointiin.
Saavutettavuuden arviointityökalujen antamia tuloksia tutkimalla huomattiin, että työkalut tunnistavat varsin heikosti saavutettavuusongelmia. Ne kuitenkin auttavat verkkopalveluiden kehittäjiä varmistamaan saavutettavuuden vähimmäistason. Jotta tuloksista saadaan mahdollisimman luotettavia, tulisi kehittäjien käyttää vähintään kolmea tai useampaa työkalua arvioinnissa. Tutkimus osoittaa, että ihmisen tekemä arviointi on edelleen välttämätöntä saavutettavuuden varmistamiseksi ja tarkin tulos saadaan usein yhdistelemällä kaikkia saatavilla olevia arviointikeinoja.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8997]