Inklusiivinen opetus: Tutkimus opettajien keinoista huomioida luokkansa erilaiset oppijat
Vikman, Sara (2024)
2024
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-01-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023121911024
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023121911024
Tiivistelmä
Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on ottaa selvää, miten opettajat huomioivat moninaisen oppilasryhmän opetuksessaan.
Perusopetuksen ryhmien moninaisuus on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana ja esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä yleisopetuksen luokissa on kasvanut. Opettajat taas kokevat tarvitsevansa lisää tietoa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opettamisessa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu laajaan inkluusiokäsitteeseen, jonka mukaan kaikilla lapsilla on yhtäläinen oikeus laadukkaaseen opetukseen ja kouluyhteisönsä osallisuuteen. Jokainen oppilas nähdään yksilönä ja moninaisuus rikkautena. Inklusiivinen pedagogiikka taas on hyvää, kaikki oppilaat huomioivaa opetusta
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla ja haastattelemalla viittä yleisopetuksen ryhmissä toimivaa opettajaa. Opettajien toimintaa havainnoitiin yhden koulupäivän ajan, jonka jälkeen heitä haastateltiin teemahaastattelun keinoin. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysi toteutettiin kaksivaiheisena, jolloin ensimmäisessä vaiheessa muodostettiin teemarunko, jota käytettiin analyysin toisessa vaiheessa.
Tutkimuksessa selvisi, että opettajien toiminta luokassa oli joustavaa ja se perustui oppilaslähtöisyydelle. Opettajat huomioivat oppilaitaan turvallisen ilmapiirin ja yhdenvertaisuuden avulla. Aikuisten välistä yhteistyötä pidettiin tärkeänä, mutta sitä esiintyi käytännössä tämän tutkimuksen aineistossa suhteellisen vähän.
Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että joustavuuden ja oppilaslähtöisyyden vuoksi inklusiivista opetusta on haastava määritellä tai rajata, mutta juuri ne ovat myös sen vahvuuksia Suomessa. Yhdenvertaisuus sekä erityisesti esteettömyys taas voidaan nähdä jopa inklusiivista pedagogiikkaa määrittelevänä tekijänä. Konkreettisina keinoina koko moninaisen oppilasryhmän huomioimiseen ilmenivät turvallista ilmapiiriä luova struktuuri, ennakointi, luokan hallinta ja levollisuus sekä oppilaslähtöiset positiivisen pedagogiikan keinot, valinnan mahdollistaminen ja vertaisopetus. Aikuisten välinen yhteistyö taas voisi olla kiinnostava aihe jatkotutkimukselle.
Perusopetuksen ryhmien moninaisuus on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana ja esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä yleisopetuksen luokissa on kasvanut. Opettajat taas kokevat tarvitsevansa lisää tietoa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opettamisessa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu laajaan inkluusiokäsitteeseen, jonka mukaan kaikilla lapsilla on yhtäläinen oikeus laadukkaaseen opetukseen ja kouluyhteisönsä osallisuuteen. Jokainen oppilas nähdään yksilönä ja moninaisuus rikkautena. Inklusiivinen pedagogiikka taas on hyvää, kaikki oppilaat huomioivaa opetusta
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin havainnoimalla ja haastattelemalla viittä yleisopetuksen ryhmissä toimivaa opettajaa. Opettajien toimintaa havainnoitiin yhden koulupäivän ajan, jonka jälkeen heitä haastateltiin teemahaastattelun keinoin. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysi toteutettiin kaksivaiheisena, jolloin ensimmäisessä vaiheessa muodostettiin teemarunko, jota käytettiin analyysin toisessa vaiheessa.
Tutkimuksessa selvisi, että opettajien toiminta luokassa oli joustavaa ja se perustui oppilaslähtöisyydelle. Opettajat huomioivat oppilaitaan turvallisen ilmapiirin ja yhdenvertaisuuden avulla. Aikuisten välistä yhteistyötä pidettiin tärkeänä, mutta sitä esiintyi käytännössä tämän tutkimuksen aineistossa suhteellisen vähän.
Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että joustavuuden ja oppilaslähtöisyyden vuoksi inklusiivista opetusta on haastava määritellä tai rajata, mutta juuri ne ovat myös sen vahvuuksia Suomessa. Yhdenvertaisuus sekä erityisesti esteettömyys taas voidaan nähdä jopa inklusiivista pedagogiikkaa määrittelevänä tekijänä. Konkreettisina keinoina koko moninaisen oppilasryhmän huomioimiseen ilmenivät turvallista ilmapiiriä luova struktuuri, ennakointi, luokan hallinta ja levollisuus sekä oppilaslähtöiset positiivisen pedagogiikan keinot, valinnan mahdollistaminen ja vertaisopetus. Aikuisten välinen yhteistyö taas voisi olla kiinnostava aihe jatkotutkimukselle.