Koulukiusaamisen yhteys päihteidenkäyttöön 15-vuotiailla pohjoismaisilla nuorilla

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää koulukiusaamisen yhteyksiä päihteidenkäyttöön 15-vuotiailla nuorilla Pohjoismaissa. Kiusaaminen voidaan määritellä yhden tai useamman oppilaan negatiiviseksi toiminnaksi tyypillisimmin yhtä yksin jäävää oppilasta kohtaan erilaisia väkivallan muotoja, kuten lyömistä ja sosiaalisten suhteiden manipulointia käyttäen. Niin kiusaajien kuin kiusattujenkin on havaittu olevan kohonneessa riskissä erilaisiin haitallisiin kehityskulkuihin. Eräs kiusaamiseen mahdollisesti liittyvä kehitysriski on päihteidenkäyttö, jolla voi olla erityisen haitallisia vaikutuksia paitsi nuoren vielä kehittyville aivoille, myös esimerkiksi hänen mielenterveydelleen. Tässä tutkimuksessa keskityimme kolmeen päihteeseen: alkoholiin, tupakkaan ja kannabikseen. Jaoimme nuoret kiusaamiskokemusten suhteen kolmeen ryhmään eli kiusaajiin, kiusattuihin ja kiusaamiseen liittymättömiin nuoriin. Aiemman tutkimustiedon perusteella oletimme, että a) sekä kiusaajat että kiusatut nuoret käyttäisivät päihteitä kiusaamiseen liittymättömiä todennäköisemmin ja b) että kiusaajat käyttäisivät päihteitä kiusattuja nuoria todennäköisemmin. Tutkimusaineistomme oli osa Maailman terveysjärjestön kanssa yhteistyössä tehtyä vuoden 2017–2018 The Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) -tutkimusta. Tutkittavat olivat 15-vuotiaita oppilaita Ruotsista, Islannista, Tanskasta ja Norjasta, joskin Norja rajautui lopullisen aineistomme ulkopuolelle puuttuvien havaintojen vuoksi. Tutkittavilta kysyttiin toisten kiusaamisesta ja kiusatuksi tulemisesta Olweus Bully/Victim Questionnaire -kyselyä mukaillen. Kunkin tarkastellun päihteen käytöstä kysyttiin erikseen HBSC:tä varten kehitetyillä kysymyksillä. Lopulliseen aineistoomme kuului 3628 tutkittavaa, joista vastausten perusteella 27 sijoittui kiusaajien, 88 kiusattujen ja loput kiusaamiseen liittymättömien kategoriaan. Suoritimme analyysit ristiintaulukoinnin ja khiin neliötestin avulla. Tutkimuksemme osoitti, että oletustemme mukaisesti sekä kiusaajat että kiusatut olivat kiusaamiseen liittymättömiä nuoria suuremmassa riskissä niin alkoholin- ja kannabiksenkäyttöön kuin tupakointiinkin. Kiusaajien ja kiusattujen ryhmien välillä päihteidenkäytössä ei kuitenkaan havaittu merkitsevää eroa. Kiusaajilla, kiusatuilla ja nuorilla päihteidenkäyttäjillä on havaittu aiemmissa tutkimuksissa olevan useita yhteisiä taustatekijöitä esimerkiksi perheympäristöön liittyen, mikä voi osaltaan selittää kiusaajien ja kiusattujen kohonnutta päihteidenkäytön riskiä. Tutkimuksemme tulokset tukevat tätä havaintoa ja osaltaan kerryttävät kirjallisuutta, jonka pohjalta tulevaisuudessa niin kiusaamiseen kuin nuorten päihteidenkäyttöönkin voidaan puuttua nykyistä paremmin. Tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta yhteyksien tarkempien mekanismien ymmärtämiseksi.