Ennakoiva oikeus ja immateriaalioikeusstrategia : Suomalaisen yrityksen tarpeet Japaniin laajentuessa

Abstract

Immateriaalioikeuksien käyttö yritysten arvonluojana on lisääntynyt globalisaation myötä. Tieto kulkee entistä nopeammin, samalla erilaiset brändit pääsevät levittäytymään ja kuluttajien tietoisuus niistä kasvaa. Tämä tarjoaa yrityksille yhä kattavampia mahdollisuuksia hyötyä immateriaalioikeuksistaan, etenkin tavaramerkeistä ei ainoastaan Suomen markkinoilla, vaan myös kansainvälisesti. Tavaramerkeillä tienaaminen varsinkin lisensoinnin kautta on suosittua ja yleistyy jatkuvasti. Kuluttajat yhdistävät hyvin rakennetun brändin laatuun ja luotettavuuteen, jolloin tavaramerkillä, kuten logolla, varustettujen lisenssituotteiden kysyntä on erityisesti bränditietoisten kuluttajien keskuudessa suurta. Japani on yksi johtavia luksustuotteiden kuluttajia maailmassa ja bränditietous on maassa korkea. Suomella ja suomalaisilla yrityksillä on erityisen hyvä maine japanilaisten kuluttajien keskuudessa, suomalaista laatua arvostetaan ja monet suomalaiset yritykset, kuten vaikkapa Iittala tai Marimekko, nauttivat Japanissa suurta suosiota. Japani onkin hedelmällinen kohde, kun mietitään tavaramerkkien kaupallistamista.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella immateriaalioikeusstrategiaa ja sen rakentumista ennakoivan oikeuden näkökulmasta sekä sitä, mitä Japaniin liiketoimintaansa laajentavan suomalaisen pk-yrityksen tulisi ottaa huomioon etenkin tavaramerkkien suhteen toimintaympäristön poiketessa totutusta. Japanilainen kulttuuri erottuu selkeästi länsimaisesta, joka tuo mukanaan erilaiset käytännöt sekä lähtökohdat liiketoiminnan harjoittamiseen. Japanilaiselle liiketoiminnalle tyypillinen pikkutarkkuus sekä laatutietoisuus eivät tee toiminnan aloittamista maassa nopeaksi, mutta hyvin laadittu ja kattava, paikallisten asiantuntijoiden kanssa yhteistyössä laadittu immateriaalioikeusstrategia tuo mukanaan varmuutta sekä mahdollisuuksia.

Suurimpana ongelmana voidaan nähdä monien suomalaisten pk-yritysten puutteellisen immateriaalioikeustietämyksen. Vaikka immateriaalioikeuksien, kuten tavaramerkkien, olemassaolo tiedostettaisiin ja niitä olisi jopa rekisteröity, ei yritykseltä useasti löydy lainkaan immateriaalioikeusstrategiaa. Immateriaalioikeusstrategia nähdään ainoastaan käräjöintiä helpottavana ”mitä jos?” -suunnitelmana, joka luodaan kerran ja jätetään silleen. Ennakoivan oikeuden näkökulmasta immateriaalioikeusstrategia on kuitenkin monipuolinen väline yrityksen arvon nostatukseen, jossa tulisi huomioida sekä epähaluttujen tilanteiden ennaltaehkäiseminen, että immateriaalioikeuksien hyödyntäminen ja mahdollisuuksien kartoittaminen. Immateriaalioikeusstrategian ei tulisi olla staattinen, vaan jatkuvasti päivittyvä prosessi. Suomalaisen yrityksen laajentuessa Japaniin immateriaalioikeusstrategian hyödyllisyys korostuu, kun uusien markkinoiden mukanaan tuomiin erityispiirteisiin ja immateriaalioikeuksien hyödyntämispotentiaaliin on tutustuttu suunnitelmallisesti etukäteen.