Reserviläisen velvoittaminen Naton kollektiivisen puolustuksen operaatioihin

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on jäsennellä voimassa olevan kansallisen oikeuden asettamia reunaehtoja reserviläisen velvoittamiselle Pohjois-Atlantin sopimuksen 5 artiklan mukaisiin kollektiivisen puolustuksen operaatioihin. Suomi on liittyessään Pohjois-Atlantin liiton eli Naton jäseneksi keväällä 2023 päässyt osaksi turvatakuiden piiriä ja näin ollen myös sitoutunut osallistumaan muiden jäsenmaiden puolustamiseen, jos niitä vastaan kohdistuu aseellinen hyökkäys. Osallistuminen vaatii Suomelta joukkoja, joiden koostaminen pelkistä ammattisotilaista lienee suomalaisen asevelvollisuusjärjestelmän, laajan reservin ja ammattisotilaiden suhteessa vähäisen määrän vuoksi haasteellista. Kysymykseen tulee siis reserviläisten osallistuminen ja mahdollinen velvoittaminen kollektiivisen puolustuksen operaatioihin. Kansallinen lainsäädäntö ei kuitenkaan kokonaisuutena tunnista kollektiivisen puolustuksen operaatioita ja jättää avoimeksi sen, miten niihin osallistuvien oikeuksista ja velvollisuuksista säännellään.

Tutkielman tavoitteena on punnita kansainvälisten velvoitteiden toteuttamisen, eli tässä tapauksessa kollektiivisen puolustuksen operaatioihin osallistumisen ja yksilön eli reserviläisen oikeuksien ja velvollisuuksien välistä suhdetta ja mahdollista ristiriitaa. Suomalaisen asevelvollisuusjärjestelmän oikeutus perustuu perustuslain 127 §:ssä säädetylle maanpuolustusvelvollisuudelle, mutta sen voidaan katsoa koskevan vain Suomen kansallista puolustusta. Myös Puolustusvoimista annettu laki ja asevelvollisuuslaki asettavat omat reunaehtonsa asevelvollisten kansainväliselle toiminnalle ja operaatioihin osallistumiselle. Laki mahdollistaa reserviläisen osallistumisen kansainväliseen toimintaan, mutta velvoittamisen suhteen reunaehdot ovat tiukemmat.

Tutkielma on metodiltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Päämääränä on analysoida ja systematisoida voimassa olevaa oikeutta sen omassa viitekehyksessä ja pyrkiä luomaan siitä käytännön lainsäätämistyötä tukevia tulkintoja. Aineisto koostuu pääasiassa voimassa olevista Puolustusvoimien toimintaa sääntelevistä laeista sekä niiden esitöistä. Kansainvälisistä sopimuksista Pohjois-Atlantin sopimus ja Natossa komentajien ja joukkojen toimintaa ohjaavat sotilasdoktriinit ovat merkittävässä roolissa käsitteistön selventämiseksi ja kansainvälisten velvoitteiden oikeudellisena viitekehyksenä.

Tutkielman tuloksissa havaitaan, että voimassa olevan lainsäädännön puitteissa reserviläisen velvoittaminen kollektiivisen puolustuksen tehtäviin ulkomailla olisi oikeudellisesti kyseenalaista. Pohjois-Atlantin sopimuksen 5 artiklaan perustuvia kollektiivisen puolustuksen tehtäviin osallistumisesta tai niihin velvoittamisesta ei ole säännelty Puolustusvoimien toimintaa ja asevelvollisuutta koskevassa lainsäädännössä. Tämän lisäksi havaitaan myös tulkintaero sen välillä, tapahtuuko operaatio Suomessa vai toisessa jäsenvaltiossa. Tulkinta perustuu perustuslain 127 §:ään, jonka perusteella Suomen kansalaiset ovat velvollisia osallistumaan isänmaan puolustukseen. Sen sananmukaisen tulkinnan perusteella reserviläisen velvoittaminen toisen valtion puolustukseen ulkomailla ei voisi perustua velvoittavuuteen. Keskeistä reserviläisen osallistumiseen velvoittamisen kannalta on siis se, missä operaatio fyysisesti tapahtuu ja millainen painoarvo annetaan perustuslakimyönteiselle laintulkinnalle.