Debate over External Border Management: The European Parliament’s Reactions to the Greek-Turkish Border Conflict

Abstract

Borders are an interesting concept as they are not naturally occurring but socially constructed. They carry the power of inclusion and exclusion and create the identity between “us” and "the other". Political debates also reveal the discursive and political nature of borders. The European Union has developed its border management approach towards border externalisation by transferring its migration management to non-EU countries across the borders. As an example of a border externalisation policy, a joint agreement was established in 2016 between the European Union and Turkey, with the intention to end irregular migration from Turkey to Europe. However, the EU has not always been successful at maintaining amicable external relations with neighbouring countries. A good example of this was seen in February 2020, when the situation at the Greek-Turkish border reached crisis point. Turkey felt that the EU had not fulfilled the terms of the EU-Turkey statement and declared it was opening the border for refugees. This declaration made thousands of refugees gather at the Greek-Turkish border. The event did not only lead to tension between Greece and Turkey, and the EU and Turkey, but also caused humanitarian consequences. The European Parliament held a plenary session in March 2020 to discuss the events at the Greek-Turkish border. Using the debate as data, the aim is my research is to analyse, what types of discourses are found in the European Parliament’s reactions to the situation at the Greek-Turkish border. The research questions are: 1. What is prioritised in the European Parliament’s rhetoric concerning border management? 2. Who is seen to be responsible for the conflict at the Greek-Turkish border? The discourses found show a contradiction between prioritising either border protection or human rights. Depending on the discourse, either the European Union, Turkey and Erdoğan, or irregular migration, was seen to be responsible for the conflict. The EU-Turkey relations will quite likely be largely based on negotiations on the external protection of borders also in the future.

Rajat ovat mielenkiintoinen käsite, sillä ne eivät ole luonnostaan esiintyviä vaan sosiaalisesti rakentuneita. Ne voivat luoda tunteen inkluusiosta ja ekskluusiosta ja identiteetin "meidän" ja "muiden" välille. Poliittiset keskustelut paljastavat myös rajojen diskursiivisen ja poliittisen luonteen. Euroopan unioni on kehittänyt rajavalvontaa koskevaa lähestymistapaansa kohti rajojen ulkoistamista siirtämällä muuttoliikkeen hallinnan EU:n ulkopuolisiin maihin. Esimerkkinä rajaulkoistamispolitiikasta Euroopan unioni ja Turkki solmivat vuonna 2016 yhteisen sopimuksen, jonka tarkoituksena oli lopettaa laiton muuttoliike Turkista Eurooppaan. EU ei ole kuitenkaan aina onnistunut säilyttämään sopuisia ulkosuhteita naapurimaiden kanssa. Hyvä esimerkki tästä nähtiin helmikuussa 2020, kun tilanne Kreikan ja Turkin rajalla kriisiytyi. Turkki katsoi, ettei EU ollut täyttänyt EU:n ja Turkin välisen sopimuksen ehtoja, ja julisti avaavansa rajan pakolaisille. Tämä julistus sai tuhannet pakolaiset kokoontumaan Kreikan ja Turkin väliselle rajalle. Tapahtuma ei johtanut ainoastaan jännitteisiin Kreikan ja Turkin, sekä EU:n ja Turkin välillä, vaan aiheutti myös humanitaarisia seurauksia. Euroopan parlamentti piti maaliskuussa 2020 täysistunnon, jossa keskusteltiin Kreikan ja Turkin välisen rajan tapahtumista. Käytän kyseistä keskustelua tutkimukseni aineistona. Tutkimukseni tavoitteena on analysoida, minkälaisia diskursseja käytetään Euroopan Parlamentin reaktioissa Kreikan ja Turkin rajalla vallitsevaan tilanteeseen. Tutkimuskysymykset ovat: Mitä painotetaan Euroopan Parlamentin retoriikassa koskien rajavalvontaa? Kenen katsotaan olevan vastuussa konfliktista Kreikan ja Turkin rajalla? Löydetyt diskurssit osoittavat ristiriidan rajojen suojelun ja ihmisoikeuksien priorisoinnin välillä. Riippuen diskurssista konfliktin katsottiin johtuvan joko Euroopan unionista, Turkista ja Erdoğanista tai laittomasta maahanmuutosta. Varsin todennäköisesti EU:n ja Turkin suhteet tulevat suurelta osin perustumaan ulkorajojen suojelusta käytäviin neuvotteluihin myös tulevaisuudessa.