”Se ei saisi olla semmoista hakuammuntaa”: Maahanmuuttajaoppilaiden kielenoppimisen tukeminen luokanopettajien silmin

Abstract

Maahanmuuttajaoppilaiden määrä on suomalaisissa peruskouluissa kasvanut nopeasti viimeisten vuosien aikana. Vaikka opetussuunnitelman perusteissa suomea toisena kielenä opiskelevat oppilaat on huomioitu hyvin, on maahanmuuttajaoppilaiden osaamistaso silti selvästi muita oppilaita alemmalla tasolla. Aikaisemmissa tutkimuksissa on voitu osoittaa heikon kielitaidon olevan yksi syy oppilaiden huonoon koulumenestykseen.

Tässä kvalitatiivisessa tutkimuksessa selvitettiin luokanopettajien käsityksiä maahanmuuttajaoppilaiden kielenoppimisen tukemisesta sekä kielitietoisuudesta. Lisäksi tutkittiin, ovatko opettajat saaneet aiheeseen jonkinlaista koulutusta, ja jos ovat, niin minkälaista. Aineisto kerättiin viiden luokanopettajan teemahaastatteluilla ja se analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimus oli luonteeltaan fenomenografinen, ja sen tavoitteena oli tarkastella luokanopettajien käsityksiä sekä kuvata ja ymmärtää näiden käsitysten välisiä suhteita.

Luokanopettajien käsitykset kielenoppimisen tukemisesta voitiin jakaa kolmeen kategoriaan: valmistavaan opetukseen, S2-opetukseen sekä luokanopettajan opetukseen. Tulosten mukaan opettajat eivät nähneet valmistavassa opetuksessa saavutettavaa kielitaitoa tarpeeksi hyvänä, vaan kielenoppimista tulisi heidän mukaansa tukea enemmän ja yksilöllisemmin. S2-opetuksessa kielellisen tuen toteutumisen kannalta nähtiin merkittävänä S2-opettajan pätevyys sekä pienet ryhmäkoot. Tuen toteutumista haittaavat kuitenkin toimintatapojen sekavuus ja yhteistyön vähyys luokanopettajan kanssa. Opettajat itse nimesivät useita erilaisia tuen keinoja, mutta korostivat tuen antamisen luokassa olevan haasteellista resurssien puutteen ja suurten luokkakokojen vuoksi. KIETU-opetus taas nähtiin merkittävänä apuna oppilaiden kielellisen tuen toteutumiseksi luokkahuoneessa.

Opettajat ymmärsivät kielitietoisuuden laajana käsitteenä ja jäsensivät sitä erityisesti oman kokemuksensa sekä opetussuunnitelman perusteiden kautta. Koulutusta kielenoppimisen tukemiseen he eivät olleet juurikaan saaneet, ja tyytyvätkin pitkälti kollegiaaliseen tukeen sekä oman työn tulosten arvioimiseen.

Tutkimuksen tulokset ovat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa. Kielellisen tuen toimintatapoja tulisi kuntien, koulujen ja opettajien välillä yhtenäistää ja yhteistyötä eri opettajien välillä lisätä. Lisäksi opettajankoulutuksen sisältöjä olisi syytä tarkastella myös maahanmuuttajaoppilaiden opettamisen näkökulmasta uudelleen.