Hiljaisuuden antia : Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia hiljaisten kirjojen käytöstä

Abstract

Kirjallisuuskasvatuksella on merkittävä osuus varhaiskasvatuksen jokapäiväisessä toiminnassa, jonka tehtävänä on muun muassa tutustuttaa lapsia eri kirjallisuuden lajeihin sekä käyttää kirjallisuutta lasten kokonaisvaltaisen oppimisen tukena. Hiljaiset kirjat ovat kirjallisuuskasvatuksen näkökulmasta otollinen ja moninainen väline. Hiljaisilla kirjoilla tarkoitetaan tekstittömiä lastenkuvakirjoja, joissa tarinan juoni kulkee pelkästään kuvien varassa. Näillä kirjoilla ei siis viitata pienten lasten katselukuvakirjoihin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia hiljaisten kirjojen käytöstä osana kirjallisuuskasvatusta. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan hiljaisten kirjojen käyttämättömyyden syitä. Hiljaisten kirjojen ollessa vielä varsin uusi ilmiö Suomessa, voidaan näiden kirjojen käytön tutkimista pitää tarpeellisena näkökulmana tutkimukselle. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella varhaiskasvatuksen opettajille suunnatussa Facebook-ryhmässä loka-marraskuussa 2023. Tutkimukseen osallistui 12 hiljaisia kirjoja käyttänyttä sekä 15 hiljaisia kirjoja käyttämätöntä varhaiskasvatuksen opettajaa. Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin, ja analysointimenetelmänä toimi teoriaohjaava sisällönanalyysi. Analysoinnissa tuloksista muodostui kirjallisuuskasvatuksen kolmen peruspilarin teoriaan pohjautuen kolme pääluokkaa miksi, mitä ja miten sekä yksi lisäluokka miksi ei. Tutkimustulokset osoittavat hiljaisten kirjojen käyttötapojen olevan moninaiset, ja hiljaisia kirjoja käytettävän monenlaisiin tarpeisiin. Hiljaisten kirjojen lukuhetket ilmentyivät lasten toimijuutta, yhteisöllisyyttä sekä kielenkehitystä korostaviksi tilanteiksi. Hiljaisten kirjojen käyttöönoton esteiksi taas näyttäytyivät tiedon ja ajanpuute, otollisen lukutilanteen luominen, lasten ikä sekä saatavuuden haaste. Tulokset antavatkin valoa hiljaisten kirjojen nykytilanteesta, ja hiljaiset kirjat näyttävät olevan vielä varsin tuntematon ilmiö varhaiskasvatusyhteisöissä. Hiljaisten kirjojen esteet tuovat ymmärrystä hiljaisten kirjojen laajemman käytön edellytyksistä. Kaiken kaikkiaan hiljaisia kirjoja käyttäneiden kuin käyttämättömien varhaiskasvatuksen opettajien asenteet vaikuttivat olevan myönteisiä, ja hiljaisilla kirjoilla voitaisiin nähdä olevan lupaava paikka varhaiskasvatuksen kirjallisuuskasvatuksessa.