De/re/composing Authoritarian-Neoliberal Assemblages : Ethnography of Russian universities and beyond
Gataulina, Iuliia (2024)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Gataulina, Iuliia
Omakustanne / Self-published
2024
Hallintotieteiden, kauppatieteiden ja politiikan tutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Administrative Sciences, Business Studies and Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-01-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023120710534
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023120710534
Tiivistelmä
Yliopistot ovat muutakin kuin oppilaitoksia. Niihin kytkeytyy monenlaisia valtavoimia, kuten suurvaltahistoriaa, uusliberalistista kilpailuajattelua ja valtionmuodostushankkeita, jotka liittävät korkeakoulut osaksi maailmanpolitiikkaa ja kansainvälistä poliittista taloutta. Pääoma ja valtio pyrkivät vaikuttamaan yliopistojen toimintaan tiettyjen yhteiskuntasuhteiden ylläpitämiseksi, esimerkiksi muodostaakseen varakertymiä, kouluttaakseen yhteiskunnan tarvitsemaa työvoimaa, tuottaakseen ideologioita ja vahvistaakseen valtion pakkokeinoja.
Tässä väitöskirjassa syvennytään venäläisten yliopistojen uusliberalisoitumiseen ja venäläisissä yliopistoissa tapahtuvaan uusliberalisoitumiseen. Tiedemaailman uusliberalisoitumisesta eli yliopistojen toiminnasta markkinatehokkuuden ehdoilla on tullut osa akateemista keskustelua, ja siihen otetaan kantaa monelta eri taholta ja tieteenalalta. Suurin osa yliopistojen uusliberalisoitumisen tutkimuksesta käsittelee kuitenkin aihetta globaalin pohjoisen tietoteoreettisista lähtökohdista. Tässä väitöskirjassa teorisoin uusliberalisoitumisen toteutumista ja muotoja toisenlaisesta tietoteoreettisesta näkökulmasta ottaen huomioon yhteyden muihin yliopistoja koskeviin valtahankkeisiin ja erityisesti Venäjän autoritaarisen ja uusimperialistisen hallinnon valtiojohtoisuushankkeisiin.
Teoreettisia, metodologisia ja analyyttisia viitekehyksiä sekä autoritaarisen hallinnon näennäisesti yhteensopimattomien elementtien ja uusliberalististen uudistusten välisten kytkösten analysointia palvelee tässä sommitelman (assemblage) käsite. Siihen nojaava teoretisointi mahdollistaa uusliberalisoitumisen – kuin myös autoritarismin – analysoinnin globaalin ja lokaalin vastakkainasettelun ulkopuolella, jotta voidaan osoittaa, miten uusliberalisoituminen tarkalleen ottaen aktualisoituu ja tuottaa uudelleenkontekstoituja kompositioita. Tässä painopisteenä ovat autoritarismia ja uusliberalismia ilmentävät sommitelmat ja niiden kompositiot, dekompositiot ja rekompositiot eli ”de/re/kompositiot”: näitä käsitellään jatkuvasti muuttuvina, ehkä hetkittäin vakaina valtahankkeina, jotka kytkeytyvät näennäisen paradoksaalisiin elementteihin kehittyäkseen ja pysyäkseen elossa. Vapaisiin markkinoihin, sääntelemättömään kilpailuun ja yksityistämiseeen yhdistetty uusliberalistinen politiikka on venäläisissä yliopistoissa kytketty autoritaariseen hallintoon, voimakkaaseen valtion valvontaan ja uusimperialistisiin kuvitelmiin Venäjän suuruudesta ja ainutlaatuisuudesta.
Tämän tutkimustyön metodologia on valittu sommitelma-analyysiin (assemblage analysis) liittyvän suhteellisuus- ja heterogeenisyyslogiikan perusteella. Venäjän valtion harjoittaman yliopistojen uusliberalisoimisen ja autoritaarisen hallinnon de/re/kompositioiden analysoimiseksi tuotettiin useita tietoaineistoja paikallistamattomalla etnografiamenetelmällä. Tämä menetelmä korosti sommitelmien sosiomateriaalisten elementtien moninaisuutta ja mahdollisti luopumisen uusliberalismin ja autoritarismin universaaleista käsityksistä. Lähteinä käytettiin pääasiassa haastatteluja, akateemisten tilaisuuksien osallistujien havainnointia, yliopistovierailuja, toimintapoliittisia asiakirjoja, mediajulkaisuja ja venäläisten tieteellisten julkaisujen pohdintoja.
Kussakin empiiristä tutkimusta käsittelevässä luvussa analysoidaan yksi korkeakoulutuksen osa-alue. Luvussa 5 osoitetaan, että venäläiset yliopistot ovat eri asemissa valtiollisina hankkeina, joiden tarkoituksena on hallita kansainvälistä tieteellistä kilpailua tavoiteltaessa ”venäläistä” suuruutta ja menestystä. Luvussa 6 analysoidaan Bolognan prosessia uusliberalistisena Eurooppa-keskeisenä hankkeena ja osoitetaan, millaista kitkaa se aiheutti Venäjän suvereniteettipyrkimyksissä. Luvussa 7 kuvataan akateemista työvoimaa uusliberalististen käytäntöjen paineessa, ja luvussa 8 osoitetaan, että tavoitteena on tieteellisen toiminnan tuloksellisuus, kustannustehokkuus ja usein (autoritaarisen politiikan yhteydessä) poliittinen uskollisuus. Viimeisessä luvussa 9 esitellään vaihtoehtoisia tutkimushankkeita eli pyrkimystä elämään autoritaaris-uusliberalistisen yliopiston raunioilla.
Tämä väitöskirja edistää kansainvälisten suhteiden tutkimuksen kahta merkittävää osa-aluetta: uusliberalismin toteutumista globaalisti ja sen suhdetta autoritaariseen uusliberalismiin sekä nykyisen Putinin hallinnon kompositioita ja asemaa maailmanpolitiikassa. Poiketen aiemmasta Venäjän autoritaarisen hallinnon tutkimuksesta, jossa (uus)liberalistiset uudistukset nähdään keinona demokratisoida Venäjän valtiota, tämä väitöskirja osoittaa, että uusliberalistiset uudistukset usein vahvistavat autoritaarista ja uusimperialistista valtaa. Tämä väitöskirja lisää tieteellistä ymmärrystä sorron ja syrjäyttämisen politiikasta, jota sekä autoritarismi että uusliberalismi synnyttävät, ja ehdottaa hankkeita, joilla vallata tiedemaailma takaisin.
Tässä väitöskirjassa syvennytään venäläisten yliopistojen uusliberalisoitumiseen ja venäläisissä yliopistoissa tapahtuvaan uusliberalisoitumiseen. Tiedemaailman uusliberalisoitumisesta eli yliopistojen toiminnasta markkinatehokkuuden ehdoilla on tullut osa akateemista keskustelua, ja siihen otetaan kantaa monelta eri taholta ja tieteenalalta. Suurin osa yliopistojen uusliberalisoitumisen tutkimuksesta käsittelee kuitenkin aihetta globaalin pohjoisen tietoteoreettisista lähtökohdista. Tässä väitöskirjassa teorisoin uusliberalisoitumisen toteutumista ja muotoja toisenlaisesta tietoteoreettisesta näkökulmasta ottaen huomioon yhteyden muihin yliopistoja koskeviin valtahankkeisiin ja erityisesti Venäjän autoritaarisen ja uusimperialistisen hallinnon valtiojohtoisuushankkeisiin.
Teoreettisia, metodologisia ja analyyttisia viitekehyksiä sekä autoritaarisen hallinnon näennäisesti yhteensopimattomien elementtien ja uusliberalististen uudistusten välisten kytkösten analysointia palvelee tässä sommitelman (assemblage) käsite. Siihen nojaava teoretisointi mahdollistaa uusliberalisoitumisen – kuin myös autoritarismin – analysoinnin globaalin ja lokaalin vastakkainasettelun ulkopuolella, jotta voidaan osoittaa, miten uusliberalisoituminen tarkalleen ottaen aktualisoituu ja tuottaa uudelleenkontekstoituja kompositioita. Tässä painopisteenä ovat autoritarismia ja uusliberalismia ilmentävät sommitelmat ja niiden kompositiot, dekompositiot ja rekompositiot eli ”de/re/kompositiot”: näitä käsitellään jatkuvasti muuttuvina, ehkä hetkittäin vakaina valtahankkeina, jotka kytkeytyvät näennäisen paradoksaalisiin elementteihin kehittyäkseen ja pysyäkseen elossa. Vapaisiin markkinoihin, sääntelemättömään kilpailuun ja yksityistämiseeen yhdistetty uusliberalistinen politiikka on venäläisissä yliopistoissa kytketty autoritaariseen hallintoon, voimakkaaseen valtion valvontaan ja uusimperialistisiin kuvitelmiin Venäjän suuruudesta ja ainutlaatuisuudesta.
Tämän tutkimustyön metodologia on valittu sommitelma-analyysiin (assemblage analysis) liittyvän suhteellisuus- ja heterogeenisyyslogiikan perusteella. Venäjän valtion harjoittaman yliopistojen uusliberalisoimisen ja autoritaarisen hallinnon de/re/kompositioiden analysoimiseksi tuotettiin useita tietoaineistoja paikallistamattomalla etnografiamenetelmällä. Tämä menetelmä korosti sommitelmien sosiomateriaalisten elementtien moninaisuutta ja mahdollisti luopumisen uusliberalismin ja autoritarismin universaaleista käsityksistä. Lähteinä käytettiin pääasiassa haastatteluja, akateemisten tilaisuuksien osallistujien havainnointia, yliopistovierailuja, toimintapoliittisia asiakirjoja, mediajulkaisuja ja venäläisten tieteellisten julkaisujen pohdintoja.
Kussakin empiiristä tutkimusta käsittelevässä luvussa analysoidaan yksi korkeakoulutuksen osa-alue. Luvussa 5 osoitetaan, että venäläiset yliopistot ovat eri asemissa valtiollisina hankkeina, joiden tarkoituksena on hallita kansainvälistä tieteellistä kilpailua tavoiteltaessa ”venäläistä” suuruutta ja menestystä. Luvussa 6 analysoidaan Bolognan prosessia uusliberalistisena Eurooppa-keskeisenä hankkeena ja osoitetaan, millaista kitkaa se aiheutti Venäjän suvereniteettipyrkimyksissä. Luvussa 7 kuvataan akateemista työvoimaa uusliberalististen käytäntöjen paineessa, ja luvussa 8 osoitetaan, että tavoitteena on tieteellisen toiminnan tuloksellisuus, kustannustehokkuus ja usein (autoritaarisen politiikan yhteydessä) poliittinen uskollisuus. Viimeisessä luvussa 9 esitellään vaihtoehtoisia tutkimushankkeita eli pyrkimystä elämään autoritaaris-uusliberalistisen yliopiston raunioilla.
Tämä väitöskirja edistää kansainvälisten suhteiden tutkimuksen kahta merkittävää osa-aluetta: uusliberalismin toteutumista globaalisti ja sen suhdetta autoritaariseen uusliberalismiin sekä nykyisen Putinin hallinnon kompositioita ja asemaa maailmanpolitiikassa. Poiketen aiemmasta Venäjän autoritaarisen hallinnon tutkimuksesta, jossa (uus)liberalistiset uudistukset nähdään keinona demokratisoida Venäjän valtiota, tämä väitöskirja osoittaa, että uusliberalistiset uudistukset usein vahvistavat autoritaarista ja uusimperialistista valtaa. Tämä väitöskirja lisää tieteellistä ymmärrystä sorron ja syrjäyttämisen politiikasta, jota sekä autoritarismi että uusliberalismi synnyttävät, ja ehdottaa hankkeita, joilla vallata tiedemaailma takaisin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4885]