Yhtiöjärjestys ammattikorkeakouluosakeyhtiön omistajaohjauksen välineenä

Abstract

Ammattikorkeakouluosakeyhtiö on osakeyhtiö, jonka toiminnasta on säädetty ammattikorkeakoululaissa. Yhtiöiden rahoitus perustuu pääosin Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjaamaan tuotosperustaiseen laskentamalliin. Omistajaohjaus riippuu yhtiön kuulumisesta kunta- tai yliopistokonserniin tai yksityisomistukseen. Johdanto-osuuksissa taustoitetaan korkeakoulujärjestelmän muotoutumista, ohjausta ja sen valtionrahoituksen ulkoisvaikutuksia. Ammattikorkeakoulujärjestelmän positiivista ulkoisvaikutusta, omistajan epäsuoraa tuottoarvoa, arvioidaan analogisen päättelyn avulla suhteessa yliopistojärjestelmästä laadittuun selvitykseen. Ammattikorkeakoululaissa säännellään osakeyhtiölaista poikkeavasti näiden yhtiöiden toiminnan tarkoituksesta, toimilupamenettelystä, toimielinteen tehtävistä sekä varojenjaosta. Yhtiöjärjestyksen minimimuoto sisältää vain toiminimen, kotipaikan ja toimialan, muun jäädessä pakottavan sääntelyn tai olettamasäännösten varaan. Kaikki minimimuodon ylittävät määräykset ilmentävät perustajaosakkaiden yhteistä omistajaohjausta, sitovat tuleviakin osakkeenomistajia ja yhtiön toimielimiä. Yhtiöjärjestykset ovat läpäisseet myös toimilupamenettelyn mukaisen esitarkistuksen niin, että ne eivät sisällä ohjaavan ministeriön toimipisteverkon kehittämisen tavoitetta estäviä määräyksiä, kuten koulutuksen lukitsemista tietylle paikkakunnalle. Metodisesti määräysten lainopillisessa tulkinnassa noudatetaan suppeaa, sanamuodon mukaista tulkintaa. Jos yhtiö kuuluu kunta- tai yliopistokonserniin ja sen hallituksen jäsenet ovat samalla myös sidoksissa yhtiön omistajiin, johdon huolellisuusvelvoite saa korostettua merkitystä. Tulkinnanvaraiseksi jää yhtiön edun ja konserniedun välinen punninta, koska hallituksen jäsenen tulee edistää yhtiön etua. Yhtiöoikeudessa tunnistetaan konsernietu ja kuntalaissa velvoitetaan kuntakonserneja huomioimaan konsernietu siihen kuuluvissa tytäryhtiöissä, sulkematta pois ammattikorkeakouluosakeyhtiöitä. Kuntakonserneissa synergiaetuja tavoitellaan lähinnä konserniyhtiöiden kokonaisuudessa, erityisesti tilahallinnon tehostamiskeinoin. Yliopistokonserneissa synergiaetuja haetaan yhteisten palveluiden ja prosessien tehostamisesta. Varojenjako osakkeenomistajille tai muille toimintaan osallistuville on kielletty, joten huolellisuusvelvoite korostuu kaikissa liiketoimissa omistajatahojen kanssa. Tämä koskee toimitilojen, konsernipalveluiden sekä yhtiön palveluliiketoiminnan siirtohinnoittelua. Punnittavaksi jää onko liikevoiton tavoittelu yhtiön kautta ja sen pitkäaikainen rahastointi käyttämättä sitä toimiluvan tarkoittaman varsinaisen toiminnan tukemiseen yhtiön edun mukaista. Yhtiöjärjestysten tosiasiallista käyttötapaa selvitetään systematisoimalla ne osakeyhtiölaista, PRH:n malliyhtiöjärjestyksistä, Helsingin ja Vantaan konserniohjauksen malleista sekä oikeuskirjallisuudesta koostettuun malliyhtiöjärjestykseen. Määräysten yhtiökohtaiset erot taulukoidaan niiden alakohtina. Aineistossa ammattikorkeakoululain erityissääntelyä toistetaan, jolloin määräysten merkitys on lähinnä informatiivinen. Yhtiöiden perustietojen, toiminnan tarkoituksen, toimialamääräysten sekä toimielinten ja edustamisen osalta ei ole merkittäviä eroja. Hallintaoikeuksien jakautumisen analyysi perustuu hypoteesiin kuntaomistuksen lähtökohtaisesta ristikkäisintressistä. Hypoteesia testataan laskemalla osakkaan tosiasialliset äänestyskäyttäytymisen vaihtoehdot oman etunsa ajamiseksi, pois lukien muut tekijät (ceteris paribus), joskaan suoria päätelmiä oletuksen paikkansa pitävyydestä ei aineiston perusteella voi metodisesti tehdä. Vaihdannanrajoituslausekkeita käytetään pienyhtiöiden tapaan runsaasti rajoittamaan osakaspiiriä. Kun kauppahintaa ei ole suoraan määritelty, kuten vastikkeettomassa luovutuksessa tai apportissa, lunastushinnasta määrätään vaihtelevin tavoin, usein taseen substanssiarvoihin perustuen, jolloin se jää ulkoisvaikutuksiin perustuvaa tuottoarvoa huomattavasti alemmaksi. Tasearvon selvästi ylittävät tuottoarvot ja niiden toimipisteverkon mukainen pistemäinen kohdentuminen omistajakunnille tukevat näin epäsuorasti ristikkäisen omistajaintressin hypoteesia ja sen juurisyitä. Kuntien konserniohjauksen käytännön esimerkkejä esitetään neljä. Ammattikorkeakouluosakeyhtiö on ristikkäisohjauksen paineessa herkkä reagoimaan rahoitusta ja toimipisteverkkoa koskevaan ohjaukseen konserninsa synergiaetuja vahvistavalla omistajaohjauksella. Tulosten käyttöarvo on kattava ja ajantasainen aineiston systematisointi, joka voi antaa viitteitä, kuinka laajasti omistajaohjauksesta on ainakin toimilupamenettelyn sallimana määrätä.