Sosiaalisesti kestävä varhaiskasvatus vuonna 2040 - Toimintakulttuurilla kohti kestävyysosaamista
Kaunonen, Riikka (2023)
2023
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-12-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023120410424
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023120410424
Tiivistelmä
Kestävyysosaaminen korostuu teoriatiedon valossa tämän päivän yhteiskunnassa. Tämän vuoksi tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisen kestävyyden edistämistä varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä tavoitteena tukea kestävyysosaamista vuonna 2040.
Tarkastellessa sosiaalista kestävyyttä varhaiskasvatuksen kontekstissa, sosiaalisesti kestävän osallisuuden toimintakulttuurimalli on tämän opinnäytetutkimuksen kannalta keskeinen. Tutkimus tukeutuu kestäviä elämäntapoja tarjoavaan varhaiskasvatuksen tulevaisuuskuvaan, joka toimii tutkimuksen tavoiteltavana skenaariona. Toimintakulttuurimuutos kohti kestävyyttä tarvitsee syntyäkseen systeemistä ymmärrystä, jota tutkimuksen varhaiskasvatuksen kontekstissa tarkastellaan ekologisen teorian kautta.
Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä esitetään, mistä rakentuu sosiaalista kestävyyttä tukeva varhaiskasvatus vuonna 2040. Aineistonhankintaa varten toteutetaan virtuaaliverstas, jossa yhdessä eri tahoja edustavien varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa etsitään ensimmäisessä työskentelyvaiheessa haasteita ja seuraavassa kahdessa vaiheessa konkreettisia keinoja sosiaalisen kestävyyden edistämiseksi. Tutkimus on ajankohtainen, koska tuloksilla on vaikutusta alan veto- ja pitovoimaan sekä sosiaalisen kestävyyden vaikuttamisen kautta ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin nyt ja tulevaisuudessa.
Tutkimuksen tuloksissa korostuu osallistujien halu kehittää tulevaisuuden työoloja, minkä avulla tuetaan alan veto- ja pitovoimaa. Tulevaisuuden johtamista edistetään sopimalla varhaiskasvatusyksiköittäin yhteisestä näkemyksestä toimivista johtajarakenteista rakentavan dialogin kautta. Tätä varten vuorovaikutusosaamista tulee valtakunnallisesti kehittää. Kestävämpää työstä tehdään tukeutumalla ja verkostoitumalla ympäröivään systeemiin vastuuta jakaen sekä hyödyntämällä yleisemmin varhaiskasvatussihteereitä. Tulevaisuuden toimintakulttuuriin kohdistuvat konkreettiset ratkaisuehdotukset lähipäiväkotiajattelusta, tuen lastenhoitajista sekä yhteisöllisyyden lisäämisestä pedagogiikan rinnalla varhaiskasvatuksen ydintehtävään lisäisivät läsnäolon kulttuuria, johon yhteisön toimijat joka taholla sitoutuisivat psykologista turvallisuutta kokien. Näin ollen yhteinen ymmärrys ja tämän kautta sosiaalisesti kestävämpi varhaiskasvatuksen tulevaisuus syntyvät sitoutumisesta selkeisiin sopimuksiin ja yhteisestä vastuunkannosta huomioiden koko systeemi. Sustainability expertise is emphasized in theoretical knowledge of current society. This thesis examines promotion of social sustainability in the operating environment of early childhood education, with the aim of supporting sustainability competence in 2040.
The study scenario is based on a vision of the future of early childhood education that offers sustainable lifestyles. The change in operating culture towards sustainability requires systemic understanding, which is examined through ecological theory in the thesis.
The main research question of the study is what builds social sustainability support in early childhood education in 2040. A virtual workshop was conducted for data acquisition, where challenges were sought in phase one, and concrete ways to find communal wisdom in the next two phases.
The results highlighted the participants' desire to develop future working conditions, supporting traction and the retention power of the field. Leadership is promoted by agreeing upon a shared vision of leadership through constructive dialogue. Interaction skills must be developed nationally. More sustainable work is supported by networking and utilizing the surrounding system, sharing responsibilities, and by making more general use of secretaries. Solutions to the operating culture of the future advance local daycare center thinking, increasing the sense of community alongside pedagogy as the core task of early childhood education would increase the culture of being present. Thus, a common understanding and through this a more socially sustainable future of early childhood education and care arise from common commitment to clear agreements and shared responsibility.
Tarkastellessa sosiaalista kestävyyttä varhaiskasvatuksen kontekstissa, sosiaalisesti kestävän osallisuuden toimintakulttuurimalli on tämän opinnäytetutkimuksen kannalta keskeinen. Tutkimus tukeutuu kestäviä elämäntapoja tarjoavaan varhaiskasvatuksen tulevaisuuskuvaan, joka toimii tutkimuksen tavoiteltavana skenaariona. Toimintakulttuurimuutos kohti kestävyyttä tarvitsee syntyäkseen systeemistä ymmärrystä, jota tutkimuksen varhaiskasvatuksen kontekstissa tarkastellaan ekologisen teorian kautta.
Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä esitetään, mistä rakentuu sosiaalista kestävyyttä tukeva varhaiskasvatus vuonna 2040. Aineistonhankintaa varten toteutetaan virtuaaliverstas, jossa yhdessä eri tahoja edustavien varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa etsitään ensimmäisessä työskentelyvaiheessa haasteita ja seuraavassa kahdessa vaiheessa konkreettisia keinoja sosiaalisen kestävyyden edistämiseksi. Tutkimus on ajankohtainen, koska tuloksilla on vaikutusta alan veto- ja pitovoimaan sekä sosiaalisen kestävyyden vaikuttamisen kautta ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin nyt ja tulevaisuudessa.
Tutkimuksen tuloksissa korostuu osallistujien halu kehittää tulevaisuuden työoloja, minkä avulla tuetaan alan veto- ja pitovoimaa. Tulevaisuuden johtamista edistetään sopimalla varhaiskasvatusyksiköittäin yhteisestä näkemyksestä toimivista johtajarakenteista rakentavan dialogin kautta. Tätä varten vuorovaikutusosaamista tulee valtakunnallisesti kehittää. Kestävämpää työstä tehdään tukeutumalla ja verkostoitumalla ympäröivään systeemiin vastuuta jakaen sekä hyödyntämällä yleisemmin varhaiskasvatussihteereitä. Tulevaisuuden toimintakulttuuriin kohdistuvat konkreettiset ratkaisuehdotukset lähipäiväkotiajattelusta, tuen lastenhoitajista sekä yhteisöllisyyden lisäämisestä pedagogiikan rinnalla varhaiskasvatuksen ydintehtävään lisäisivät läsnäolon kulttuuria, johon yhteisön toimijat joka taholla sitoutuisivat psykologista turvallisuutta kokien. Näin ollen yhteinen ymmärrys ja tämän kautta sosiaalisesti kestävämpi varhaiskasvatuksen tulevaisuus syntyvät sitoutumisesta selkeisiin sopimuksiin ja yhteisestä vastuunkannosta huomioiden koko systeemi.
The study scenario is based on a vision of the future of early childhood education that offers sustainable lifestyles. The change in operating culture towards sustainability requires systemic understanding, which is examined through ecological theory in the thesis.
The main research question of the study is what builds social sustainability support in early childhood education in 2040. A virtual workshop was conducted for data acquisition, where challenges were sought in phase one, and concrete ways to find communal wisdom in the next two phases.
The results highlighted the participants' desire to develop future working conditions, supporting traction and the retention power of the field. Leadership is promoted by agreeing upon a shared vision of leadership through constructive dialogue. Interaction skills must be developed nationally. More sustainable work is supported by networking and utilizing the surrounding system, sharing responsibilities, and by making more general use of secretaries. Solutions to the operating culture of the future advance local daycare center thinking, increasing the sense of community alongside pedagogy as the core task of early childhood education would increase the culture of being present. Thus, a common understanding and through this a more socially sustainable future of early childhood education and care arise from common commitment to clear agreements and shared responsibility.