Konkurssiriskiin vaikuttavat tekijät ja sen mallintaminen velkakirjojen korkoeroilla

Abstract

Taloudellisen aktiviteetin hiipuessa ja epävarmuuden kasvaessa yhteisöissä nousee yhä suurempi huoli työpaikkojen pysyvyydestä. Huoli on aiheellinen, sillä pitkään jatkuneet taantumat johtavat usein kasvaneeseen konkurssien määrään. Mutta mitkä asiat todellisuudessa vaikuttavat yritykseen kohdistuvaan konkurssiriskiin, ja miten konkurssiriskiä tulisi mallintaa? Tämä tutkielma on kriittinen kirjallisuuskatsaus konkurssiriskin teoriasta ja korkoerojen empiirisistä havainnoista. Aihetta lähestytään empiiristen tutkimusten, oppikirjamateriaalien sekä alalla julkaistujen artikkelien pohjalta.

Yksi keino mallintaa korkoriskiä on korkoerojen tarjoama viitekehys, jossa vertaillaan yritysten ja valtioiden velkakirjojen välisiä korkoeroja. Vaikka tämä lähestymistapa ei olekaan täydellinen, pystytään empiirisellä tutkimuksella selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat velkakirjojen korkoeroihin, ja sitä kautta arvioimaan eri tekijöiden vaikutuksia yritysten konkurssiriskiin.

Korkoerojen viitekehyksen mukaan konkurssiriskin suurimpia selittäviä tekijöitä ovat makrotalouden muuttujat, kuten suhdannevaihtelut, tulevaisuuden odotukset, deflaatio ja yleinen korkotaso. Näiden lisäksi tietyt yrityskohtaiset muuttujat, kuten velkaantuneisuus ja kassavirtojen volatiliteetti, vaikuttavat yrityksen konkurssiriskiin merkittävästi. On myös havaittu, että osa konkurssiriskin tekijöistä ovat yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi inflaation ja deflaation on todettu vaikuttavan joidenkin muuttujien selitysvoimaan. Suhdannevaihtelut ovat puolestaan yhteydessä kassavirtojen volatiliteetin vaikutuksen suuntaan: noususuhdanteessa kassavirtojen volatiliteetin kasvu supistaa korkoeroja, ja laskusuhdanteessa se kasvattaa niitä.

Korkoerojen tarjoama viitekehys kaipaa kuitenkin parannuksia, sillä joidenkin tekijöiden kohdalla tulokset riippuvat käytetystä tutkimusmetodista sekä tutkimukseen valitusta muuttujajoukosta. Jos tutkimuksessa keskitytään tiettyihin luottoluokkiin, tulokset ovat keskimääräisiä, ja mikäli luottoluokat eivät olekaan niin homogeenisiä kuin usein ajatellaan, voivat tulokset olla harhaanjohtavia. Toisaalta yrityskohtaista informaatiota voi olla vaikea kerätä, mikä tekee tutkimuksesta yritystasolla monesti liian hankalaa. Konkurssiriskiä tutkittaessa korkoeroilla muuttujien valintakin korostuu, sillä huolimattomasti valitut muuttujat saattavat pitää sisällään erisuuntaisia vaikutuksia, mikä jälleen vääristää tuloksia. Näistä syistä on syytä etsiä myös vaihtoehtoisia konkurssiriskin tutkimustapoja, jotka minimoivat mahdollisia virhetilanteita ja mallinnuksen haasteita.