Verkostomaisen suhdetoiminnan ominaisuudet ja roolitukset : Case-tapaustutkimus - Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus asiantuntijaverkostona

Abstract

Tutkimuksessa käsitellään asiantuntijayksikön verkostomaisuutta. Asiantuntijayksikkö muodostuu yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksesta ja sen verkostomaisesta toimijakentästä ja siihen liittyvästä yhteiskuntapoliittisesta toimintakentästä. Asiantuntijayksikön roolina on tukea ja kehittää kansallisella tasolla yhteiskunnallista yrittäjyyttä. Asiantuntijayksikkö on Työ- ja elinkeinoministeriön muodostama verkostomaisesti operoiva hanke. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella verkostomaista yhteistyötä ja sen järjestäytymisten piirteitä. Verkostomaisuus esittää sen, että hankkeen yhteistyö on järjestäytynyt verkostomaisesti löyhärakenteiseen yhteistyöhön. Tutkielman tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset keskittyvät tarkastelemaan verkostoyhteistyön taustatekijöitä ja taustavoimia. Verkostomaisen yhteistyön tarkastelussa keskitytään siihen, minkälaisia ominaisuuksia ja roolituksia esiintyy case-tapaustutkimuksessa.

Verkostot määritellään tutkielmassa teoreettisten valintojen perusteella organisaatioiden välisinä suhdetoimintoina. Organisaatioiden ja niiden työntekijöiden välinen verkostomainen yhteistyö esiintyy useimmiten itseorganisoitumisena ja kompetenssilähtöisesti. Yhteistyöhankkeissa itseorganisoituminen kuvaa toimijoiden yhteistä järjestäytymistä yhteiskuntapolitiikan haasteisiin. Kompetenssien esiintyminen ilmenee sillä, että organisaatioiden resurssit suunnataan verkoston operaatioihin. Verkostojohtajuuden ja verkostohallinnan käsitteillä kuvataan suhdetyön toimintatapoja. Verkostojohtaminen nähdään yhteistyön edistämiseksi kuten neuvotteluiden järjestämiseksi ja niiden ohjaamiseksi yhteisen konsensuksen muodostamisella. Verkostohallinta tarkoittaa sitä, miten suhdetyössä muodostetaan yhteiset toimintalinjat. Verkostomaisen suhdetoiminnan järjestäytymiseen kuuluu organisaatioiden välinen luottamus, mikä esiintyy organisaatioiden keskinäisellä organisoitumisella.

Tutkimus nojaa laadulliseen menetelmäperinteeseen. Menetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimus perustuu case-tapaustutkimuksen verkostomaiseen yhteistyöhön. Case-tapaustutkimuksessa keskitytään yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen verkostomaiseen asiantuntijayksikköön. Case-tapaustutkimus on rajattu käsittelemään verkostomaisen asiantuntijayksikön suhdetyötä. Tutkimuksen empiria-aineisto on koottu yhdeksän asiantuntijan haastattelusta. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastatteluiden teemat on muodostettu teoreettisen jäsennyksen pohjalta.

Analyysi esittää verkoston roolitukset ja ominaisuudet. Roolitukset esitetään ylätason ja yleiskoordinaation verkostojohtajuutena, osa-alueen johtajuutena ja toimihenkilö roolituksena. Empiria-aineistosta itsestään ilmenevät teemat kuten etukäteisviestintä ja täydentäminen kiinnittyvät verkostomaiseen suhdetyöhön. Etukäteisviestintä linkittyy verkoston neuvotteluiden ja suhdetoiminnan järjestämiseen. Etukäteisviestintä limittyy verkostojohtamiseen molemmille tasoille.

Case-tapaustutkimuksen suhdetyö linkittyy täydentämiseen, joka esiintyy verkoston operaatioiden tasolla toimijoiden välisissä löyhissä yhteistyön muodoissa. Verkosto kuvataan suhdetyön viestintäpainotteisuuden lisäksi operaatiopainotteisuudella. Verkostomainen löyhyys tukee operaatiopainotteisuutta sillä, että verkoston toiminta perustuu toimijoiden autonomisuuteen ja vahvaan työparien väliseen yhteistyöhön. Verkostomaisen yhteistyön organisoitumiseen limittyy vahva luottamus, mikä esiintyy toimijoiden välisenä tietoisuudella toisten kompetensseista.