Ylösnousemuksen toivo : Macrina nuoremman ja Monican kuolemien kuvaukset

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, kuinka Gregorios Nyssalaisen ja Augustinuksen kirjoittamat kuvaukset heille läheisten naisten Macrina nuoremman ja Monican kuolemista eroavat toisistaan, ja pyrkivätkö auktorit luomaan arkkityyppiä hyvästä kuolemasta. Aineistona käytettiin heidän teoksiaan Pyhän Macrinan elämä ja Tunnustukset. Tutkimus oli vertailevaa tutkimusta ja se toteutettiin aineistolähtöisellä laadullisella sisällönanalyysillä. Aiemmasta tutkimuksesta oli havaittavissa, että tutkijoilla oli joitain erimielisyyksiä varhaiskristittyjen kuoleman kulttuurin ympärillä. Keskustelun keskeisin kysymys oli se, kuinka paljon kirkon johto pyrki vaikuttamaan maallikkokristittyjen tapoihin kuoleman tullessa kohdalle.

Tutkimuksen kohteena olevat tekstit tuotettiin ajallisesti lähellä toisiaan 300-luvun loppupuolella, mutta vastakkaisilla puolilla Rooman imperiumia, joka oli jakautumassa itäiseen ja läntiseen valtakuntaan. Gregorioksen sisar Macrina nuorempi kuoli askeettisessa yhteisössä, joka oli perustettu heidän lapsuudenkotinsa kiinteistöihin Kappadokiaan, nykyisen Turkin alueella. Augustinuksen äiti Monica menehtyi Ostiassa, Italiassa, ja Augustinus päätyi vaikuttamaan loppuelämänsä ajan synnyinseuduillaan läntisessä Pohjois-Afrikassa. Gregorios ja Augustinus olivat merkittäviä kirkollisia vaikuttajia.

Kuvausten vertailua edelsi kontekstoiminen sekä roomalaiseen että varhaiskristilliseen kuoleman kulttuuriin. Tutkimuksessa kuvauksia tarkasteltiin kuudessa osassa: viimeinen keskustelu, viimeiset sanat, kuolema, ruumiin valmistelu, hautajaiset ja sureminen. Kaikki osat olivat löydettävissä kertomuksista esitutkimuksen perusteella. Tutkimuksen myötä selvisi, että niissä molemmissa korostui kaksi varhaisille kristityille keskeistä oppia, oppi ruumiin ylösnousemuksesta ja sielusta, joka kuolemassa irtoaa ruumiista. Näiden lisäksi kuvauksissa korostui kristittyjen poikkeavan ankara suhtautuminen roomalaiselle kulttuurille tyypilliseen julkiseen suremiseen. Muilta osilta kuvaukset olivat yhtenäisiä ja suhtautuivat pääasiassa neutraalista roomalaiseen kuoleman kulttuuriin. Auktoreilla ei todennäköisesti ollut tarkoituksenaan luoda uutta kulttuuria, vaan vahvistaa arkkityypin avulla hitaasti muotoutuneita tapoja.