Erot hemodynamiikassa systolisen ja diastolisen hypertension välillä
Saarinen, Tuomas (2023)
2023
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-11-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023112810316
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023112810316
Tiivistelmä
Verenpainetauti eli hypertensio voidaan jakaa erilaisiin alatyyppeihin (fenotyyppeihin) erilaisten kriteerien, kuten verenpainetasojen, perusteella. Verenpainetasoihin perustuen hypertensio voidaan jakaa systolis-diastoliseen hypertensioon, isoloituun systoliseen hypertensioon ja isoloituun diastoliseen hypertensioon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla systolis- ja diastolispainotteisen hypertension taustalla olevaa fysiologiaa ja patofysiologiaa hemodynaamisten muuttujien avulla.
Tutkimus perustui prospektiivisesti toteutetun DYNAMIC-tutkimuksen aineistoon. Tutkimuksesta rajattiin pois henkilöt, joilla oli käytössä sydän- ja verenkiertoelimistöön vaikuttavia lääkityksiä mukaan lukien verenpainelääkkeet. Rajausten jälkeen tutkittavia oli yhteensä 651 henkilöä. Tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään laboratoriomittausten verenpainetasoihin perustuen. Vertailuryhmänä toimi normotensiivisten ryhmä.
Tutkittavilta määritettiin hemoglobiini, natrium, kalium, kreatiniini, kystatiini C, C-reaktiivinen proteiini, uraatti, reniini ja aldosteroni, kokonaiskolesteroli, HDL- ja LDL-kolesteroli, triglyseridit, glukoosi ja insuliini lisäksi otettiin EKG. Virtsakokeesta määritettiin albumiinipitoisuus. Hemodynamiikkaa mitattiin passiivisen kallistuskokeen aikana non-invasiivisesti impedanssikardiografialla ja applanaatiotonometrialla.
Kummassakin hypertensiivisessä ryhmässä havaittiin koholla oleva verenkierron ääreisvastus ja pulssiaallon etenemisnopeus ilman muutoksia solunulkoisen nesteen määrässä normotensiivisiin henkilöihin verrattuna. Systoliseen hypertensioon painottuvassa ryhmässä oli suurempi eteenpäin menevä sentraalinen paineaalto, vähäisempi pulssipaineen nousu sentraalisesta verenkierrosta periferiaan päin siirryttäessä ja korkeampi aortan virtausvastus diastolispainotteiseen ryhmään verrattuna. Diastolispainotteiselle hypertensiolle oli ominaista korkeampi syketaso sekä sydämen minuuttitilavuus systolispainotteiseen hypertensioon verrattuna.
Tärkeimmät eroavaisuudet ryhmien välillä olivat diastolispainotteisen hypertension hyperdynaaminen verenkierto, sekä löydökset, jotka viittaavat suurten suonten pienempään kaliiberiin systolispainotteisessa hypertensiossa. Tutkimus antaa näin uutta tietoa systolisen ja diastolisen hypertension taustalla olevista hemodynaamisista profiileista.
Tutkimus perustui prospektiivisesti toteutetun DYNAMIC-tutkimuksen aineistoon. Tutkimuksesta rajattiin pois henkilöt, joilla oli käytössä sydän- ja verenkiertoelimistöön vaikuttavia lääkityksiä mukaan lukien verenpainelääkkeet. Rajausten jälkeen tutkittavia oli yhteensä 651 henkilöä. Tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään laboratoriomittausten verenpainetasoihin perustuen. Vertailuryhmänä toimi normotensiivisten ryhmä.
Tutkittavilta määritettiin hemoglobiini, natrium, kalium, kreatiniini, kystatiini C, C-reaktiivinen proteiini, uraatti, reniini ja aldosteroni, kokonaiskolesteroli, HDL- ja LDL-kolesteroli, triglyseridit, glukoosi ja insuliini lisäksi otettiin EKG. Virtsakokeesta määritettiin albumiinipitoisuus. Hemodynamiikkaa mitattiin passiivisen kallistuskokeen aikana non-invasiivisesti impedanssikardiografialla ja applanaatiotonometrialla.
Kummassakin hypertensiivisessä ryhmässä havaittiin koholla oleva verenkierron ääreisvastus ja pulssiaallon etenemisnopeus ilman muutoksia solunulkoisen nesteen määrässä normotensiivisiin henkilöihin verrattuna. Systoliseen hypertensioon painottuvassa ryhmässä oli suurempi eteenpäin menevä sentraalinen paineaalto, vähäisempi pulssipaineen nousu sentraalisesta verenkierrosta periferiaan päin siirryttäessä ja korkeampi aortan virtausvastus diastolispainotteiseen ryhmään verrattuna. Diastolispainotteiselle hypertensiolle oli ominaista korkeampi syketaso sekä sydämen minuuttitilavuus systolispainotteiseen hypertensioon verrattuna.
Tärkeimmät eroavaisuudet ryhmien välillä olivat diastolispainotteisen hypertension hyperdynaaminen verenkierto, sekä löydökset, jotka viittaavat suurten suonten pienempään kaliiberiin systolispainotteisessa hypertensiossa. Tutkimus antaa näin uutta tietoa systolisen ja diastolisen hypertension taustalla olevista hemodynaamisista profiileista.