Iäkkäiden toimintakyky ja luottamus sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen
Varis, Riikka (2023)
Varis, Riikka
2023
Hoitotieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Nursing Science
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023112710278
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023112710278
Tiivistelmä
Iäkkäiden määrän lisääntyminen luo yhteiskunnalle monenlaisia haasteita. Iäkkäiden toimintakykyä ja kotona pärjäämistä tukemalla on kuitenkin mahdollista kohtuullistaa terveydenhuollon kuormittumista ja menojen kasvua. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve riippuu paljolti iäkkään voimavaroista ja kyvystä suoriutua itsenäisesti jokapäiväisistä tehtävistä, esimerkiksi päivittäistoimista ja kodinhoidosta. Toimintakyky edistää yksilön hyvinvointia, jaksamista ja arjessa selviytymistä. Myös toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut edistävät ja ylläpitävät ikääntyvän väestön terveyttä ja hyvinvointia sekä varmistavat, että jokainen iäkäs saa tarvitsemansa hoidon ja tuen. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat olleet viime aikoina otsikoissa vastikään voimaantulleen Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksen vuoksi.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata iäkkäiden näkökulmasta, kuinka itsearvioitu toimintakyky on yhteydessä luottamukseen sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudesta Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehittäessä kohdennettuja ja iäkkäiden tarpeita vastaavia sosiaali- ja terveyspalveluita. Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen ja aineistona käytettiin Vanheneminen ja sosiaalinen hyvinvointi SoWell-tutkimushankkeen keräämää valmista aineistoa. Aineisto kerättiin vuosina 2020–2021, jolloin tutkimukseen osallistui 3088 65–84-vuotiasta iäkästä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin ristiintaulukointia ja khiin neliötestiä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lähes kaksi kolmasosaa (62 %) iäkkäistä arvioi toimintakykynsä melko tai erittäin hyväksi. Tutkimuksen tulokset osoittivat sen, että luottamus vaihtelee sosiaali- ja terveydenhuollon osa-alueiden välillä. Kiireellisen hoidon saatavuuteen liittyvä luottamus oli vahvinta (78 %), kun taas ympärivuorokautisen hoidon saatavuuteen liittyvä luottamus oli heikointa (21 %). Tutkimukseen osallistuneista iäkkäistä alle puolet (41 %) luotti sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen. Itsearvioitu toimintakyky oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä luottamukseen palveluiden saatavuudesta. Lähes puolet (45 %) heistä, joilla itsearvioitu toimintakyky oli vähintään melko hyvä, luotti sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen. Toisaalta niistä iäkkäistä, joiden itsearvioitu toimintakyky oli melko huono tai huono, vain kolmannes (32 %) luotti palveluiden saatavuuteen. Taustatekijöistä tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä luottamukseen olivat sukupuoli, siviilisääty, asuinkumppanit, itsearvioitu terveydentila, terveysongelmista aiheutuva arkielämän haitta, riittävä apu arjen toimiin ja tyytyväisyys omaan elämään.
Tutkimus vahvisti sen, että iäkkäiden itsearvioitu toimintakyky ja heidän kokema luottamus sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudesta ovat yhteydessä toisiinsa. Tulokset osoittivat tarpeen keskittyä iäkkäiden toimintakyvyn ylläpitoon ja tukemiseen, sillä toimintakyky oli yhteydessä iäkkäiden luottamukseen sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudesta. Tulokset vahvistivat myös sen, että eri sosiaali- ja terveydenhuollon osa-alueilla voi olla haasteita luottamuksen rakentamisessa ja tämä tulisi jatkossa huomioida sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata iäkkäiden näkökulmasta, kuinka itsearvioitu toimintakyky on yhteydessä luottamukseen sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudesta Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehittäessä kohdennettuja ja iäkkäiden tarpeita vastaavia sosiaali- ja terveyspalveluita. Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen ja aineistona käytettiin Vanheneminen ja sosiaalinen hyvinvointi SoWell-tutkimushankkeen keräämää valmista aineistoa. Aineisto kerättiin vuosina 2020–2021, jolloin tutkimukseen osallistui 3088 65–84-vuotiasta iäkästä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin ristiintaulukointia ja khiin neliötestiä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että lähes kaksi kolmasosaa (62 %) iäkkäistä arvioi toimintakykynsä melko tai erittäin hyväksi. Tutkimuksen tulokset osoittivat sen, että luottamus vaihtelee sosiaali- ja terveydenhuollon osa-alueiden välillä. Kiireellisen hoidon saatavuuteen liittyvä luottamus oli vahvinta (78 %), kun taas ympärivuorokautisen hoidon saatavuuteen liittyvä luottamus oli heikointa (21 %). Tutkimukseen osallistuneista iäkkäistä alle puolet (41 %) luotti sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen. Itsearvioitu toimintakyky oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä luottamukseen palveluiden saatavuudesta. Lähes puolet (45 %) heistä, joilla itsearvioitu toimintakyky oli vähintään melko hyvä, luotti sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen. Toisaalta niistä iäkkäistä, joiden itsearvioitu toimintakyky oli melko huono tai huono, vain kolmannes (32 %) luotti palveluiden saatavuuteen. Taustatekijöistä tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä luottamukseen olivat sukupuoli, siviilisääty, asuinkumppanit, itsearvioitu terveydentila, terveysongelmista aiheutuva arkielämän haitta, riittävä apu arjen toimiin ja tyytyväisyys omaan elämään.
Tutkimus vahvisti sen, että iäkkäiden itsearvioitu toimintakyky ja heidän kokema luottamus sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudesta ovat yhteydessä toisiinsa. Tulokset osoittivat tarpeen keskittyä iäkkäiden toimintakyvyn ylläpitoon ja tukemiseen, sillä toimintakyky oli yhteydessä iäkkäiden luottamukseen sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudesta. Tulokset vahvistivat myös sen, että eri sosiaali- ja terveydenhuollon osa-alueilla voi olla haasteita luottamuksen rakentamisessa ja tämä tulisi jatkossa huomioida sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä.