Paradigm of Value Cocreation and Artificial Intelligence : Exploring constitutive themes of agency, resources, and interaction
Rusthollkarhu, Sami (2023)
Rusthollkarhu, Sami
Tampere University
2023
Teknis-taloudellinen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Business and Technology Management
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-12-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3200-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3200-6
Tiivistelmä
Uusien teknologioiden kehittäminen ja implementointi yritysten käytänteisiin muuttaa arvonluonnin mekanismeja. Tämä on pitänyt arvon ja arvonluonnin keskeisinä käsitteinä markkinoinnin ja liiketoiminnan tutkimukselle jo useiden vuosikymmenten ajan. Tällä hetkellä, erityisesti tekoälyteknologioiden, jotka kykenevät demonstroimaan älyä joko jäljittelemällä ihmistä tai toimimalla tai ajattelemalla rationaalisesti, odotetaan mullistavan arvonluonnin käytänteet. Muutokset arvonluonnin käytänteissä muokkaavat myös tapaamme ymmärtää ja lähestyä arvoa ja sen luontia. Tämä väitöskirja keskittyy tarkastelemaan millaisia muutospaineita tekoäly aiheuttaa tavoillemme ymmärtää arvon luontia.
Tavoilla ymmärtää arvonluontia väitöskirja viittaa paradigmaattisiin oletuksiin, jotka ohjaavat tutkijoiden tapaa asettaa teoreettisia argumentteja arvonluonnista. Väitöskirja keskittyy tarkastelemaan arvon yhteisluonnin paradigmaa, joka on viimeisen 30 vuoden aikana noussut merkittävään asemaan markkinoinnin ja liiketoiminnan tutkimuksessa. Arvon yhteisluonnin paradigman mukaan arvo ei sitoudu materiaalisiin tuotteisiin, vaan syntyy käytänteissä. Lisäksi paradigma argumentoi, että näihin käytänteisiin osallistuu aina useampia entiteettejä, joita ei voi ymmärtää perinteisen toimittaja-asiakas-dyadin kautta. Vaikka tekoälyn vaikutukset arvonluonnin käytänteisiin on tunnistettu jo lukuisissa tutkimuksissa, tekoälyä ei ole tarkasteltu arvon yhteisluonnin paradigmaattisten taustaoletusten näkökulmasta.
Vaikka arvon yhteisluonti on tunnistettava paradigma, se ei muodostu yhtenäisesti, vaan sisältää lukuisia, vain osittain yhtenäisiä, äänenpainoja markkinoinnin ja liiketoimintakirjallisuuden sisällä. Siksi, ymmärtääkseen tekoälyn mahdollisia muutospaineita arvon yhteisluonnin taustalla oleville paradigmaattisille ajatuksille, väitöskirjan tulee ensin ymmärtää näitä ajatuksia.
Arvon yhteisluonnin kirjallisuutta problematisoimalla väitöskirja tunnistaa kolme olennaista, kirjallisuutta yhdistävää käsitteellistä teemaa, joiden kautta arvonluontia ymmärretään: toimijuus, resurssit ja vuorovaikutus. Yhdistävien teemojen lisäksi, väitöskirja identifioi teemojen sisäisiä näkemyseroja. Arvon yhteisluonnin kirjallisuus käsittelee toimijuutta joko toimijakeskeisellä, institutionaalisella, tai relationaalisella tavalla. Toimijakeskeinen näkemys korostaa toimijaa toiminnan synnyttämisen käsitteellisenä tasona. Tämän näkemyksen mukaan toiminta syntyy toimijoista, joilla on ominaisuuksia ja kyvykkyyksiä, jotka sallivat toimijoiden osallistumisen arvonluontiin. Samoin kuin toimijakeskeiset näkemykset, myös institutionaalinen lähestymistapa käsitteellistää toimijuuden toimija-käsitteen kautta. Toimijakeskeisestä näkemyksestä eroten institutionaalinen näkemys kuitenkin korostaa kulttuuriskognitiivisia sääntöjä, normeja, ja uskomuksia toiminnan mahdollistajina ja rajaajina. Relationaaliset näkemykset eivät näe toimijoita toiminnan määrittäjinä, vaan lähestyvät toimintaa vuorovaikutuksessa syntyvien heterogeenisten suhteiden kautta, jotka määrittävät sekä entiteetit, jotka osallistuvat toimintaan, että toiminnan.
Erilaisia resurssinäkemyksiä väitöskirja tunnisti kaksi; essentialistisen ja dynaamisen resurssinäkemyksen. Essentialistisen resurssinäkemyksen mukaan resursseilla on luontainen olemus, joka mahdollistaa niiden käyttämisen arvonluonnissa. Dynaamisen resurssinäkemyksen mukaan resurssit syntyvät kontekstinsa tuotteina, niillä ei ole sisäsyntyisiä ominaisuuksia, vaan resurssit tulevat resursseiksi siinä kontekstissa, joka sallii niiden käyttämisen arvonluonnissa. Vuorovaikutus oli ainoa kolmesta tunnistetusta olennaisesta teemasta, jonka sisältä ei löytynyt eroavia näkemyksiä. Arvon yhteisluonnin kirjallisuus näki vuorovaikutuksen relaationa, tai sellaisen muodostamisena, jonka entiteeteillä on jonkinlainen vaikutus toisiinsa.
Väitöskirja tarkasteli empiirisesti arvonluonnin tilanteita B2B myynnissä ja kiertotaloudessa, joihin tekoäly osallistui, sekä vertasi tehtyjä havaintoja kirjallisuudesta tunnistettuihin käsitteellisiin teemoihin abduktiivisen prosessin kautta. Väitöskirjan empiiriset löydökset tukevat relationaalista toimijuusnäkemystä sekä dynaamista resurssinäkemystä. Toimijuuden näkökulmasta väitöskirja havaitsi tekoälyn muodostuvan datan, algoritmin, dataa varastoivien ja integroivien teknologioiden sekä ihmisten välisistä heterogeenisistä suhteista. Resurssien näkökulmasta tekoälyn havaittiin parantavan jo tunnistettujen resurssien käytettävyyttä vaikuttamalla kontekstiin, jossa resursseja hyödynnetään (esimerkiksi ennustamalla tilannetta, jolloin kyseistä resurssia tarvitaan). Lisäksi väitöskirja havaitsi tekoälyn luovan uusia resursseja. Esimerkiksi datasta tuli resurssi tekoälyn toiminnalle. Väitöskirja havaitsi tekoälyn vaikuttavan vuorovaikutukseen arvonluonnissa ohjaamalla vuovaikutuksen tapoja ja sisältöä sekä tarjoamalla tapoja vuorovaikutuksen analysointiin.
Väitöskirja summaa löydöksensä esittämällä, että tekoälyä voi arvonluonnissa kuvata verkoston käsitteellä. Tekoäly muodostui heterogeenisistä suhteista data lähteiden, datan, tekoälymenetelmän, rajapintojen, jne. välillä. Suhteet, jotka muodostavat tekoälyn verkostona tulevat samalla resursseiksi, jotka mahdollistavat tekoälyn toiminnan.
Väitöskirja osoittaa kontribuutionsa arvon yhteisluonnin kirjallisuuteen. Tekoälyn pohjalta tehdyt löydökset ehdottavat aiemmin havaitsematonta suhdetta resurssien ja arvonluontiin osallistuvien entiteettien välille. Sen sijaan, että entiteettien joukossa olisi toimijoita, jotka edeltäisivät resursseja omaamalla kykyjä toimia ja synnyttää tai löytää resursseja, sekä entiteetit, jotka toimivat, että resurssit, joita entiteetit käyttävät määrittävät toisensa arvonluonnin prosessissa. Väitöskirjan propositio ilmiöllistää toimijat ja resurssit osaksi arvonluontia avaten aiemmat taustaoletukset empiiriselle tarkastelulle.
Tavoilla ymmärtää arvonluontia väitöskirja viittaa paradigmaattisiin oletuksiin, jotka ohjaavat tutkijoiden tapaa asettaa teoreettisia argumentteja arvonluonnista. Väitöskirja keskittyy tarkastelemaan arvon yhteisluonnin paradigmaa, joka on viimeisen 30 vuoden aikana noussut merkittävään asemaan markkinoinnin ja liiketoiminnan tutkimuksessa. Arvon yhteisluonnin paradigman mukaan arvo ei sitoudu materiaalisiin tuotteisiin, vaan syntyy käytänteissä. Lisäksi paradigma argumentoi, että näihin käytänteisiin osallistuu aina useampia entiteettejä, joita ei voi ymmärtää perinteisen toimittaja-asiakas-dyadin kautta. Vaikka tekoälyn vaikutukset arvonluonnin käytänteisiin on tunnistettu jo lukuisissa tutkimuksissa, tekoälyä ei ole tarkasteltu arvon yhteisluonnin paradigmaattisten taustaoletusten näkökulmasta.
Vaikka arvon yhteisluonti on tunnistettava paradigma, se ei muodostu yhtenäisesti, vaan sisältää lukuisia, vain osittain yhtenäisiä, äänenpainoja markkinoinnin ja liiketoimintakirjallisuuden sisällä. Siksi, ymmärtääkseen tekoälyn mahdollisia muutospaineita arvon yhteisluonnin taustalla oleville paradigmaattisille ajatuksille, väitöskirjan tulee ensin ymmärtää näitä ajatuksia.
Arvon yhteisluonnin kirjallisuutta problematisoimalla väitöskirja tunnistaa kolme olennaista, kirjallisuutta yhdistävää käsitteellistä teemaa, joiden kautta arvonluontia ymmärretään: toimijuus, resurssit ja vuorovaikutus. Yhdistävien teemojen lisäksi, väitöskirja identifioi teemojen sisäisiä näkemyseroja. Arvon yhteisluonnin kirjallisuus käsittelee toimijuutta joko toimijakeskeisellä, institutionaalisella, tai relationaalisella tavalla. Toimijakeskeinen näkemys korostaa toimijaa toiminnan synnyttämisen käsitteellisenä tasona. Tämän näkemyksen mukaan toiminta syntyy toimijoista, joilla on ominaisuuksia ja kyvykkyyksiä, jotka sallivat toimijoiden osallistumisen arvonluontiin. Samoin kuin toimijakeskeiset näkemykset, myös institutionaalinen lähestymistapa käsitteellistää toimijuuden toimija-käsitteen kautta. Toimijakeskeisestä näkemyksestä eroten institutionaalinen näkemys kuitenkin korostaa kulttuuriskognitiivisia sääntöjä, normeja, ja uskomuksia toiminnan mahdollistajina ja rajaajina. Relationaaliset näkemykset eivät näe toimijoita toiminnan määrittäjinä, vaan lähestyvät toimintaa vuorovaikutuksessa syntyvien heterogeenisten suhteiden kautta, jotka määrittävät sekä entiteetit, jotka osallistuvat toimintaan, että toiminnan.
Erilaisia resurssinäkemyksiä väitöskirja tunnisti kaksi; essentialistisen ja dynaamisen resurssinäkemyksen. Essentialistisen resurssinäkemyksen mukaan resursseilla on luontainen olemus, joka mahdollistaa niiden käyttämisen arvonluonnissa. Dynaamisen resurssinäkemyksen mukaan resurssit syntyvät kontekstinsa tuotteina, niillä ei ole sisäsyntyisiä ominaisuuksia, vaan resurssit tulevat resursseiksi siinä kontekstissa, joka sallii niiden käyttämisen arvonluonnissa. Vuorovaikutus oli ainoa kolmesta tunnistetusta olennaisesta teemasta, jonka sisältä ei löytynyt eroavia näkemyksiä. Arvon yhteisluonnin kirjallisuus näki vuorovaikutuksen relaationa, tai sellaisen muodostamisena, jonka entiteeteillä on jonkinlainen vaikutus toisiinsa.
Väitöskirja tarkasteli empiirisesti arvonluonnin tilanteita B2B myynnissä ja kiertotaloudessa, joihin tekoäly osallistui, sekä vertasi tehtyjä havaintoja kirjallisuudesta tunnistettuihin käsitteellisiin teemoihin abduktiivisen prosessin kautta. Väitöskirjan empiiriset löydökset tukevat relationaalista toimijuusnäkemystä sekä dynaamista resurssinäkemystä. Toimijuuden näkökulmasta väitöskirja havaitsi tekoälyn muodostuvan datan, algoritmin, dataa varastoivien ja integroivien teknologioiden sekä ihmisten välisistä heterogeenisistä suhteista. Resurssien näkökulmasta tekoälyn havaittiin parantavan jo tunnistettujen resurssien käytettävyyttä vaikuttamalla kontekstiin, jossa resursseja hyödynnetään (esimerkiksi ennustamalla tilannetta, jolloin kyseistä resurssia tarvitaan). Lisäksi väitöskirja havaitsi tekoälyn luovan uusia resursseja. Esimerkiksi datasta tuli resurssi tekoälyn toiminnalle. Väitöskirja havaitsi tekoälyn vaikuttavan vuorovaikutukseen arvonluonnissa ohjaamalla vuovaikutuksen tapoja ja sisältöä sekä tarjoamalla tapoja vuorovaikutuksen analysointiin.
Väitöskirja summaa löydöksensä esittämällä, että tekoälyä voi arvonluonnissa kuvata verkoston käsitteellä. Tekoäly muodostui heterogeenisistä suhteista data lähteiden, datan, tekoälymenetelmän, rajapintojen, jne. välillä. Suhteet, jotka muodostavat tekoälyn verkostona tulevat samalla resursseiksi, jotka mahdollistavat tekoälyn toiminnan.
Väitöskirja osoittaa kontribuutionsa arvon yhteisluonnin kirjallisuuteen. Tekoälyn pohjalta tehdyt löydökset ehdottavat aiemmin havaitsematonta suhdetta resurssien ja arvonluontiin osallistuvien entiteettien välille. Sen sijaan, että entiteettien joukossa olisi toimijoita, jotka edeltäisivät resursseja omaamalla kykyjä toimia ja synnyttää tai löytää resursseja, sekä entiteetit, jotka toimivat, että resurssit, joita entiteetit käyttävät määrittävät toisensa arvonluonnin prosessissa. Väitöskirjan propositio ilmiöllistää toimijat ja resurssit osaksi arvonluontia avaten aiemmat taustaoletukset empiiriselle tarkastelulle.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]