Karu betoni katoaa : Näkökulmia modernien betonijulkisivujen korjaamiseen
Mäkinen, Mika (2024)
Mäkinen, Mika
2024
Arkkitehdin tutkinto-ohjelma - Master's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-02-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023112210181
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023112210181
Tiivistelmä
Sodanjälkeinen 1950–1970-luvun moderni rakennuskanta on noussut myös suomalaisen rakennusperintökeskustelun ytimeen. Nopeasti ja monilta osin vikaherkillä ratkaisuilla toteutettu suuri kerros suomalaista rakentamista on tullut suurissa määrin ja verraten lyhyellä ajanjaksolla laajojen korjaustarpeiden eteen. Erääntynyt ’korjausvelka’, erilaiset tehokkuuspaineet sekä rakennuskannan ristiriitainen maine johtavat usein haasteiden ratkaisemiseen purkavalla uudistamisella. Laatuluokasta riippumatta rakennuksia lähiökerrostaloista aikansa parhaiden suunnittelijoiden kohteisiin katoaa kaupunkimaisemasta, usein lähes huomaamatta ja jälkiä jättämättä. Purkamisen ohella modernia ajankuvaa katoaa myös korjauksissa. Teknisesti tai esteettisesti ajanmukaistavat, muuttavat julkisivukorjaukset peittävät ja poistavat rakennusten ajallisesti ja tyylillisesti tunnistettavia ominaispiirteitä. Rakennuksia yhdenmukaistava korjaaminen latistaa rakennetun ympäristön kerroksellisuutta.
Diplomityössä tarkastellaan betonijulkisivujen korjaamista. Tyypillisen teknistaloudellisen lähestymistavan sijaan tarkastelun keskiöön nostetaan betonin merkitys teknistaiteellisena arkkitehtonisena materiaalina ja osana modernin rakennuskannan ilmaisua sekä todistusvoimaa. Tutkielma on luonteeltaan vertaileva ja arvioiva kirjallisuuskatsaus, jossa keskeinen kysymys on ”miksi ja miten säilyttää – ankeaksikin mielletyn – modernin betonirakennuskannan ominaispiirteitä ja ilmaisua?”
Tarkastelu jakautuu viiteen osakokonaisuuteen: Ensimmäisissä kahdessa osiossa tarkastellaan taustana modernin rakennuskannan syntyyn, nykytilaan ja tulevaisuuteen vaikuttaneita ja vaikuttavia ilmiöitä, sen merkitystä sekä restauroivaan korjaamiseen liittyvää teoriaa. Kolmantena osana tarkastellaan betonin merkitystä modernissa arkkitehtuurissa ja aikansa teollistuvassa rakentamisessa. Neljännessä osassa tarkastellaan modernin betonijulkisivukannan ilmaisun säilymiseen liittyviä uhkatekijöitä ja lopuksi viidentenä sen säilyttävän korjaamisen käytännön vaihtoehtoja sekä mahdollisuuksia.
Betoni on negatiivisesti latautunutta mainettaan ratkaisevasti monimerkityksisempi materiaali ja osa modernin rakennuskannan ja arkkitehtuurin ilmaisun ydintä. Teollistuva betonirakentaminen oli olennainen osa myös suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutosta, ja se edustaa tästä näkyviä jälkiä rakennetussa ympäristössä. Tämän todistusvoiman säilyminen on nykyisellään merkittävästi vaarantunut. Varhaisten betonijulkisivujen huonot säilyvyysominaisuudet aiheuttavat merkittäviä haasteita niiden ylläpitoon ja korjaamiseen. Ilmaisun säilymisen kannalta suurempi haaste ovat kuitenkin käytännössä raskaasti muuttavat korjaukset. Paikallisesti vaurioituneiden betonijulkisivujen käyttöikää on mahdollista jatkaa kajoavuudeltaan eriasteisilla menetelmillä myös alkuperäistä ilmaisua säilyttäen. Jos tarkasteluaikakauden betonielementtijulkisivuja halutaan pitkällä tähtäimellä säilyttää näkyvillä, on niiden lopulta rajallinen käyttöikä kuitenkin tunnistettava ja hyväksyttävä elementtikuorien uusiminen viimekätisenä, raskaana mutta idean ja ilmaisun säilyttävänä, samalla toisaalta pitkäikäisenä ja laadukkaana korjausvaihtoehtona.
Nykyisellään uudiskohteen uutuusarvo usein voittaa riskialttiiksi ja vaikeammin ennakoitavaksi miellettyyn korjaushankkeeseen ryhtymisen, jos korjauskustannukset suuren korjausvelan vuoksi lähestyvät uudisrakennuksen kustannustasoa. Materiaaliarvon hyödyntäminen raskaallakin korjaushankkeella on kuitenkin yleensä vähintään täysin vertailukelpoinen vaihtoehto niin ekologisesta kuin taloudellisestakin näkökulmasta. Myös muutossietoisen modernin rakennuskannan keskeisten ideoiden ja ominaispiirteiden säilyttäminen osana tarpeen mukaan muuttavia korjauksia on useimmiten täysin mahdollista. The post-war modernist building stock of the 1950s–1970s has risen to the heart of the Finnish architectural heritage debate. A significant layer of Finnish construction, implemented quickly and in many respects with fault-prone solutions, has faced extensive repair needs in large numbers and in a relatively short period of time. Overdue repair and maintenance ‘backlog’, various efficiency pressures and the conflicting reputation of the building stock often leads into challenges being solved through demolition. Regardless of the quality category, buildings from suburban housing to sites by the best designers of their time, disappear from the urban landscape, often almost unnoticed and without a trace. In addition to demolition, the modern ‘zeitbild’ is also lost due to repairs. Technically or aesthetically modernising and ‘facelifting’ façade repairs cover and remove characteristic features that are recognizable in terms of time and style. Renovation that temporally harmonises buildings, also reduces the layered nature of the built environment.
The thesis examines the repair of concrete facades. Instead of a typical techno-economic approach, the focus is on the significance of concrete as a techno-artistic architectural material and as part of the expression and evidential value of the modernist building stock. The thesis is a comparative and evaluative literature review, in which the main research question is “why and how to preserve the characteristics and expression of the modernist concrete building stock?”
The analysis is divided into five parts: The first two sections examine the phenomena that have influenced and affect the creation, present state and future of the modernist building stock, its significance and the theory related to its restoration. The third part examines the significance of concrete in modern architecture and the industrialising construction of its time. The fourth part examines the threats to the preservation of the expression of modernist concrete façades, and finally the fifth, the practical options and possibilities of repairing them to preserve their expression.
Concrete is a significantly more meaningful material than its negatively charged reputation, and an integral part of the expression of modern architecture and construction. Industrialising concrete construction was also an essential part of the restructuring of Finnish society, and it represents visible traces of this in the built environment. The preservation of this evidentiary value is currently significantly compromised. The poor preservation properties of early concrete facades cause significant challenges to their maintenance and repair. However, a greater challenge for the preservation of the expression through repairs are the mainstream ‘facelifting’ renovations. It is possible to extend the service life of locally damaged concrete facades while also preserving the original expression with methods of varying degrees of intervention. However, if the precast facades of the period under review are to remain visible in the long term, their ultimately limited service life must be recognised. The replacement of the element shells must be accepted as a last-resort, heavy restoration method to preserve the idea and expression. At the same it represents a long-lasting and high-quality repair option.
At present, if the costs of a considered renovation approach the cost level of a new building, the novelty value of the new building often outweighs undertaking the renovation project, considered risky and more difficult to predict. However, utilising material value even with a heavy repair project is usually at least a fully comparable option from both an ecological and economic point of view. In most cases, it is also possible to preserve the key ideas and characteristics of the change-tolerant modernist buildings as part of renovation and transformation projects.
Diplomityössä tarkastellaan betonijulkisivujen korjaamista. Tyypillisen teknistaloudellisen lähestymistavan sijaan tarkastelun keskiöön nostetaan betonin merkitys teknistaiteellisena arkkitehtonisena materiaalina ja osana modernin rakennuskannan ilmaisua sekä todistusvoimaa. Tutkielma on luonteeltaan vertaileva ja arvioiva kirjallisuuskatsaus, jossa keskeinen kysymys on ”miksi ja miten säilyttää – ankeaksikin mielletyn – modernin betonirakennuskannan ominaispiirteitä ja ilmaisua?”
Tarkastelu jakautuu viiteen osakokonaisuuteen: Ensimmäisissä kahdessa osiossa tarkastellaan taustana modernin rakennuskannan syntyyn, nykytilaan ja tulevaisuuteen vaikuttaneita ja vaikuttavia ilmiöitä, sen merkitystä sekä restauroivaan korjaamiseen liittyvää teoriaa. Kolmantena osana tarkastellaan betonin merkitystä modernissa arkkitehtuurissa ja aikansa teollistuvassa rakentamisessa. Neljännessä osassa tarkastellaan modernin betonijulkisivukannan ilmaisun säilymiseen liittyviä uhkatekijöitä ja lopuksi viidentenä sen säilyttävän korjaamisen käytännön vaihtoehtoja sekä mahdollisuuksia.
Betoni on negatiivisesti latautunutta mainettaan ratkaisevasti monimerkityksisempi materiaali ja osa modernin rakennuskannan ja arkkitehtuurin ilmaisun ydintä. Teollistuva betonirakentaminen oli olennainen osa myös suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutosta, ja se edustaa tästä näkyviä jälkiä rakennetussa ympäristössä. Tämän todistusvoiman säilyminen on nykyisellään merkittävästi vaarantunut. Varhaisten betonijulkisivujen huonot säilyvyysominaisuudet aiheuttavat merkittäviä haasteita niiden ylläpitoon ja korjaamiseen. Ilmaisun säilymisen kannalta suurempi haaste ovat kuitenkin käytännössä raskaasti muuttavat korjaukset. Paikallisesti vaurioituneiden betonijulkisivujen käyttöikää on mahdollista jatkaa kajoavuudeltaan eriasteisilla menetelmillä myös alkuperäistä ilmaisua säilyttäen. Jos tarkasteluaikakauden betonielementtijulkisivuja halutaan pitkällä tähtäimellä säilyttää näkyvillä, on niiden lopulta rajallinen käyttöikä kuitenkin tunnistettava ja hyväksyttävä elementtikuorien uusiminen viimekätisenä, raskaana mutta idean ja ilmaisun säilyttävänä, samalla toisaalta pitkäikäisenä ja laadukkaana korjausvaihtoehtona.
Nykyisellään uudiskohteen uutuusarvo usein voittaa riskialttiiksi ja vaikeammin ennakoitavaksi miellettyyn korjaushankkeeseen ryhtymisen, jos korjauskustannukset suuren korjausvelan vuoksi lähestyvät uudisrakennuksen kustannustasoa. Materiaaliarvon hyödyntäminen raskaallakin korjaushankkeella on kuitenkin yleensä vähintään täysin vertailukelpoinen vaihtoehto niin ekologisesta kuin taloudellisestakin näkökulmasta. Myös muutossietoisen modernin rakennuskannan keskeisten ideoiden ja ominaispiirteiden säilyttäminen osana tarpeen mukaan muuttavia korjauksia on useimmiten täysin mahdollista.
The thesis examines the repair of concrete facades. Instead of a typical techno-economic approach, the focus is on the significance of concrete as a techno-artistic architectural material and as part of the expression and evidential value of the modernist building stock. The thesis is a comparative and evaluative literature review, in which the main research question is “why and how to preserve the characteristics and expression of the modernist concrete building stock?”
The analysis is divided into five parts: The first two sections examine the phenomena that have influenced and affect the creation, present state and future of the modernist building stock, its significance and the theory related to its restoration. The third part examines the significance of concrete in modern architecture and the industrialising construction of its time. The fourth part examines the threats to the preservation of the expression of modernist concrete façades, and finally the fifth, the practical options and possibilities of repairing them to preserve their expression.
Concrete is a significantly more meaningful material than its negatively charged reputation, and an integral part of the expression of modern architecture and construction. Industrialising concrete construction was also an essential part of the restructuring of Finnish society, and it represents visible traces of this in the built environment. The preservation of this evidentiary value is currently significantly compromised. The poor preservation properties of early concrete facades cause significant challenges to their maintenance and repair. However, a greater challenge for the preservation of the expression through repairs are the mainstream ‘facelifting’ renovations. It is possible to extend the service life of locally damaged concrete facades while also preserving the original expression with methods of varying degrees of intervention. However, if the precast facades of the period under review are to remain visible in the long term, their ultimately limited service life must be recognised. The replacement of the element shells must be accepted as a last-resort, heavy restoration method to preserve the idea and expression. At the same it represents a long-lasting and high-quality repair option.
At present, if the costs of a considered renovation approach the cost level of a new building, the novelty value of the new building often outweighs undertaking the renovation project, considered risky and more difficult to predict. However, utilising material value even with a heavy repair project is usually at least a fully comparable option from both an ecological and economic point of view. In most cases, it is also possible to preserve the key ideas and characteristics of the change-tolerant modernist buildings as part of renovation and transformation projects.