Ikääntyneiden näkemyksiä teknologian käytöstä korona-aikana

Abstract

Maaliskuussa 2020 maailmanlaajuisesti levinnyt koronapandemia (COVID-19) aiheutti ikääntyneille haasteita sekä fyysisen että psyykkisen terveyden ylläpitämiselle. Suomessa kansanterveyden suojelemiseksi toteutetut poikkeukselliset rajoitustoimet muuttivat ikääntyneiden arkea rajoittamalla heidän liikkumistaan, itsemääräämisoikeuksiaan ja mahdollisuutta tavata läheisiä ihmisiä. Rajoitusten voimaantulo vauhditti teknologian käyttöönottoa, niin palveluissa kuin yhteydenpitovälineenäkin. Ikääntyneiden selviytyminen nopeasti muuttuvassa tilanteessa ei ollut ongelmatonta. Tulevaisuudessa teknologian merkitys vahvistuu ikääntyneiden hoidossa ja palveluissa väestömme vanhenemisen myötä. Ikääntyneille suunnatun teknologian kehittämisen lähtökohtana tulee olla heidän hyvinvointinsa tukeminen, myös poikkeuksellisina aikoina.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata suomalaisten ikääntyneiden ihmisten näkemyksiä teknologian käytöstä korona-aikana. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä suunniteltaessa ikääntyneille tarkoitettua teknologiaa sekä digitaalisia laitteita ja palveluita. Tutkimuksen tuloksia on myös mahdollista hyödyntää kehitettäessä käytännöllisiä teknologisia ratkaisuja ikääntyneiden hyvinvoinnin tukemiseen poikkeusaikoina.

Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimuksen aineistona toimi Tampereen yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksen (GEREC) sekä Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön (CoE AgeCare) Vanheneminen ja sosiaalinen hyvinvointi (SoWell) -tutkimushankkeessa kesällä 2020 kerätty puhelinhaastatteluaineisto. Osallistujina tutkimuksessa oli 31 ikääntynyttä ihmistä (64–96 v), jotka asuivat itsenäisesti omassa kodissaan tai palvelukeskuksessa. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä.

Ikääntyneiden näkemykset teknologian käytöstä korona-aikana jakautuivat sekä myönteisiin että kielteisiin. Myönteisenä nähtiin, että teknologian avulla voitiin vahvistaa ikääntyneiden sosiaalista vuorovaikutusta sekä tukea heidän toimintakykyään ja osallisuuttaan arjessa. Teknologia näyttäytyi olennaisena osana ikääntyneiden päivittäisiä toimintoja ja merkityksellisempänä kuin aikaisemmin, ennen koronaa. Ikääntyneet kokivat, että teknologian avulla voitiin lisätä heidän turvallisuuden tunnettaan sekä lieventää yksinäisyyttä korona-aikana. Kielteisenä nähtiin teknologian käytön ongelmallisuus, teknologiavälitteisen kommunikaation haasteellisuus sekä teknologian hyödyntämisen vaikeudet. Ikääntyneet kuvasivat oppivansa uutta teknologiaa, mutta tarvitsevat riittävää tukea ja opastusta sen opettelemisessa. Ikääntyneillä oli yhä vahva tarve myös kasvotusten tapahtuville kohtaamisille.

Tutkimuksen tulokset vahvistivat aiempaa tutkimustietoa. Tulosten myötä nousi esiin ikääntyneiden näkemysten yksilöllisyys ja erilaisuus. Teknologian avulla voitiin tukea ikääntyneiden kokonaisvaltaista hyvinvointia korona-aikana. Toisaalta tulokset myös osoittivat, että osalle ikääntyneistä teknologian käyttö ei ollut mahdollista tai luontevaa, johtuen hyvin moninaisista tekijöistä. Tutkimuksessa esille tulleiden näkemysten avulla voidaan tunnistaa syitä ikääntyneiden teknologian käyttöön tai käyttämättä jättämiseen. Tulevaisuuden hyvinvointiteknologiaa ja -palveluja kehitettäessä, on tärkeää huomioida myös heikoimmin pärjäävät ikäihmiset. Opetettaessa ikääntyneille uutta teknologiaa, olisi hyvä pohtia sekä ikääntyneiden että koko yhteiskuntamme asenteita vanhemman väestön teknologian käyttöä kohtaan.