"Vihollisnuolien sateessa tyttö toi heidät kaikki takaisin Roomaan" : Tytöt Liviuksen historiateoksen kahdessa ensimmäisessä osassa

Abstract

Tutkimukseni osallistuu keskusteluun antiikin nuoruudesta ja hyödyntää lähdeaineistonaan historiallista proosakirjallisuutta, joka on kirjoitettu antiikin Roomassa noin 30 eaa. Tutkimuskohteeni ovat tytöt Titus Liviuksen teoksessa Ab urbe condita I-II. Livius oli roomalainen historioitsija, jonka laaja tuotanto keskittyi Rooman mahtavuuden kuvaamiseen. Lähdeaineistossani Livius käsittelee Rooman myyttistä historiaa sekä kaupunkivaltion syntyä ja kasvua. Historiallisen kertomuksen henkilöhahmoina toimii miesten ja naisten lisäksi lapsia ja nuoria, jotka osallistuvat tarinan tärkeisiin käänteisiin. Tutkimuksessani keskityn erityisesti kuvauksiin roomalaisista tytöistä.

Tarkoituksenani on tarkastella tyttöjen rooleja osana Ab urbe conditan I-II narratiiveja. Kysyn, millaisissa rooleissa tytöt toimivat, ja minkälaisia antiikin ajattelulle ominaisia asenteita roolit tuovat esiin. Aiheen käsittelyssä otan huomioon, millä tavoilla nuorten roolit ovat riippuvaisia nuorten iästä, sukupuolesta sekä yhteiskunnallisesta asemasta. Tutkin tyttöjen rooleja suhteessa Liviuksen rakentamaan kertomukseen sekä Roomaa kohtaaviin kriiseihin. Kriisit ja poikkeustilanteet nostavat tytöt huomattavalla tavalla Liviuksen narratiivien keskushenkilöiksi.

Tutkimukseni pohjalta tyttöjen toisaalta esimerkillinen ja toisaalta kohtalokas käytös on merkittävä narratiivinen keino, jota Livius käyttää tahtoessaan korostaa kuvaamiensa historiallisten tapahtumien moraalista merkitystä. Pikkulasten rooleja määrittää symbolisuus, kun nuoret puolestaan tekevät suuria valintoja ja vaikuttavat tapahtumiin omalla toiminnallaan. Eritoten tytöt toimivat Liviuksen kerronnassa suurten käänteiden tuojina. Astuessaan sosiaalisten rajojen yli he edustavat poikkeustilaa aiheuttamalla tai ratkaisemalla kriisejä.