Näkökulmia (epä)normaaliin : Normaaliuden ja poikkeavuuden rakentuminen Laura Gustafssonin romaanissa Anomalia
Castrén, Heidi (2023)
Castrén, Heidi
2023
Kirjallisuustieteen maisteriohjelma - Master´s Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-11-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023112010112
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2023112010112
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen normaaliutta ja poikkeavuutta Laura Gustafssonin romaanissa Anomalia. Tarkoituksenani on selvittää, millaisia käsityksiä normaalista ja poikkeavasta teoksessa esitetään, millaisilla kerronnan keinoilla niitä tuotetaan, ja miten ne suhteutuvat kulttuurissamme vallalla oleviin käsityksiin. Tutkimukseni asettuu osaksi kertomuksen- ja kirjallisuudentutkimusta, joka tutkii kertomuksissa rakentuvia valta-asetelmia. Kertomuksen-tutkimuksen osalta hyödynnän erityisesti Mieke Balin kertojiin, fokalisaatioon ja puheen esittämisen tapoihin liittyvää teoriaa. Lisäksi sovellan tutkimuksessani vammaistutkimuksen teorioita, joissa normaaliutta ja poikkeavuutta on tutkittu laajasti.
Anomalia koostuu kolmesta, toisiinsa liittyvästä tarinasta, jotka kaikki käsittelevät jollain tavalla normaaliuden ja poikkeavuuden suhdetta: susien parissa kasvanut ihmistyttö ”pelastetaan” takaisin ihmisten pariin, yllättäen raskaaksi tullut nainen saa kuulla odottavansa vammaista lasta, ja pienen, vanhempiensa pahoinpitelemän pojan vammojen selittäminen normaaleiksi johtaa lopulta hänen kuolemaansa. Poikkeavuus näkyy myös teoksen kerronnassa, jossa yhdistellään eri genrejä proosasta draamaan.
Romaanissa käsitykset normaaliudesta ja poikkeavuudesta esitetään luonteeltaan subjektiivisina: kaikki, mitä on totuttu näkemään normaalina ei olekaan yksiselitteisesti hyvää tai oikein. Teos myös osoittaa, kuinka haitallista ja vaarallista on olettaa toisen olevan normaali tai pyrkiä muokkaamaan kaikkia normaalin muottiin sopiviksi. Normaalius määritellään usein valtaapitävien toimesta.
Romaani kyseenalaistaa käsityksiä, joita yhteiskunnassamme on totuttu pitämään itsestään selvinä. Näistä keskeisin on ajatus ihmisistä toisenlajisia eläimiä arvokkaampana. Toisaalta teoksessa myös vahvistetaan joitain kulttuurisia käsityksiä kuten ajatusta siitä, että äidit ovat ensisijaisesti vastuussa lapsistaan.
Vammaistutkimusta on kirjallisuudentutkimuksessa sovellettu aiemmin lähinnä vammaisuuden representaatioiden ja fyysisen vammaisuuden tutkimiseen. Omassa tutkimuksessani tarkastelen myös ymmärrystä normaaliudesta ja keskityn erityisesti tutkimaan poikkeavan ja normaalin välistä suhdetta. Lisäksi sovellan vammaisuuden teorioita myös muunlaisen (epä)normaaliuden kuten inhimillisen ja ei-inhimillisen suhteiden tarkasteluun.
Anomalia koostuu kolmesta, toisiinsa liittyvästä tarinasta, jotka kaikki käsittelevät jollain tavalla normaaliuden ja poikkeavuuden suhdetta: susien parissa kasvanut ihmistyttö ”pelastetaan” takaisin ihmisten pariin, yllättäen raskaaksi tullut nainen saa kuulla odottavansa vammaista lasta, ja pienen, vanhempiensa pahoinpitelemän pojan vammojen selittäminen normaaleiksi johtaa lopulta hänen kuolemaansa. Poikkeavuus näkyy myös teoksen kerronnassa, jossa yhdistellään eri genrejä proosasta draamaan.
Romaanissa käsitykset normaaliudesta ja poikkeavuudesta esitetään luonteeltaan subjektiivisina: kaikki, mitä on totuttu näkemään normaalina ei olekaan yksiselitteisesti hyvää tai oikein. Teos myös osoittaa, kuinka haitallista ja vaarallista on olettaa toisen olevan normaali tai pyrkiä muokkaamaan kaikkia normaalin muottiin sopiviksi. Normaalius määritellään usein valtaapitävien toimesta.
Romaani kyseenalaistaa käsityksiä, joita yhteiskunnassamme on totuttu pitämään itsestään selvinä. Näistä keskeisin on ajatus ihmisistä toisenlajisia eläimiä arvokkaampana. Toisaalta teoksessa myös vahvistetaan joitain kulttuurisia käsityksiä kuten ajatusta siitä, että äidit ovat ensisijaisesti vastuussa lapsistaan.
Vammaistutkimusta on kirjallisuudentutkimuksessa sovellettu aiemmin lähinnä vammaisuuden representaatioiden ja fyysisen vammaisuuden tutkimiseen. Omassa tutkimuksessani tarkastelen myös ymmärrystä normaaliudesta ja keskityn erityisesti tutkimaan poikkeavan ja normaalin välistä suhdetta. Lisäksi sovellan vammaisuuden teorioita myös muunlaisen (epä)normaaliuden kuten inhimillisen ja ei-inhimillisen suhteiden tarkasteluun.