Rahanpesulain osittaisuudistuksen vaikutukset pankkisektorille

Abstract

Rahanpesu on toimintaa, jonka tarkoituksena on häivyttää tai peittää rikoksella hankitun omaisuuden alkuperä. Rahaa pesemällä rikolliset yrittävät saada rikolliselle rahalle legitimiteetin eli saada varat osaksi laillista talousjärjestelmää. Suomessa rahanpesun estämisestä säännellään rahanpesulaissa. Tutkielmassa tarkastelun kohteena oli rahanpesulain osittaisuudistus ja sen vaikutukset pankeille, pankkeja valvovalle viranomaiselle eli Finanssivalvonnalle sekä KRP:n rahanpesun selvittelykeskukselle, jotka ovat merkittäviä toimijoita rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä. Tutkielmassa käytiin läpi rahanpesusääntelyä ennen osittaisuudistusta ja nostettiin esille sen ongelmakohtia sekä perusteita osittaisuudistushankkeen käynnistämiselle. Tutkielmassa avattiin rahanpesulain osittaisuudistuksen sisältöä, joilla sääntelyn ongelmakohtiin ja ristiriitaisuuksiin oli tarkoitus puuttua. Tutkielmassa analysoitiin osittaisuudistuksen tuomat muutokset pankkisektorin toimijoille ottaen kantaa uusien säännösten soveltamiseen sekä niihin liittyviin haasteisiin.

Tutkielman aihetta on käsitelty kolmen seuraavan tutkimuskysymyksen kautta: Millaisia puutteita osittaisuudistusta edeltäneessä rahanpesulainsäädännössä oli, jotka johtivat lakiuudistushankkeeseen? Vastaako rahanpesulain osittaisuudistus niihin tarpeisiin ja puutteisiin, jota varten sitä lähdettiin toteuttamaan? Mitä vaikutuksia rahanpesulain osittaisuudistuksen sisältämät muutokset toivat pankkisektorin toimijoille ja miten näitä uusia tai päivitettyjä säännöksiä tulisi tulkita? Tutkimuskysymyksiin on vastattu lainopin avulla tulkitsemalla osittaisuudistusta edeltäneen rahanpesusääntelyn sisältöä ja puutteita sekä luomalla tulkintasuosituksia uudistuneesta lainsäädännöstä palvelemaan pankkisektorin toimijoita. Merkittävin tutkielmassa käytetty lähdeaineisto koostui rahanpesulain osittaisuudistuksen lainvalmisteluaineistosta sekä rahanpesulaista. Lähteenä on käytetty myös Finanssivalvonnan laatimia viranomaisohjeita sekä oikeuskirjallisuutta.

Tutkielman lopputulemana todettiin, että merkittävimmät perusteet rahanpesulain osittaisuudistukselle olivat rahanpesulain ristiriitaisuus suhteessa EU-sääntelyyn sekä FATF:n suosituksiin. Lisäksi rahanpesulain soveltajat olivat nostaneet esille useita puutteita aiemmasta rahanpesulaista. Rahanpesulain osittaisuudistuksella onnistuttiin pitkälti korjaamaan EU:n rahanpesudirektiivien puutteellinen implementointi sekä oikaisemaan säännökset vastaamaan FATF:n suosituksia, joita Suomi on poliittisesti sitoutunut noudattamaan. Rahanpesulakiin jäi osittaisuudistuksen jälkeenkin vielä ristiriitoja esimerkiksi suhteessa Euroopan pankkiviranomaisen laatimiin ohjeisiin. Osittaisuudistuksella vähennettiin useita lainsoveltajien tulkintaongelmia, mutta samalla uudistuneella sääntelyllä luotiin pankeille uusia lain soveltamishaasteita. Osittaisuudistuksen myötä poistettiin ylimääräistä kansallista lisäsääntelyä suhteessa EU:n rahanpesudirektiiveihin ja lisättiin pankkien omaa riskiperusteiseen arviointiin pohjautuvaa harkintavaltaa. Muutokset vaativat pankeilta lisäresursointia ja pankin toimihenkilöiltä vaaditaan entistä edistyneempää osaamista talousrikollisuuden torjunnasta, erityisesti pakotevelvoitteista ja niiden noudattamisesta.