Mielenterveyskuntoutujan subjektipositiot mielenterveyskuntoutujien puheessa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen sitä, millainen kuva mielenterveyskuntoutujasta mielenterveyskuntoutujien puheessa rakentuu. Tutkimukseni aineisto koostuu ryhmähaastatteluista, jotka on kerätty Suomen Akatemian rahoittamiin Sosiaalinen osallisuus, vuorovaikutus ja mielenterveysongelmat - ja Osallistuminen, yhteinen päätöksenteko ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat -hankkeisiin.

Joka neljäs tai viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyshäiriötä. Mielenterveysongelmat ovat ylivoimaisesti suurin työkyvyttömyyseläkkeelle jäännin syy ja mittava kansanterveysongelma. Muiden haasteiden lisäksi mielenterveyskuntoutujat ovat yhä tänä päivänä leimatuimpia väestöryhmiä. Tässä tutkimuksessa tarkastelen Klubitalojen jäseniksi lukeutuvien mielenterveyskuntoutujien tapoja merkityksellistää mielenterveyskuntoutujia. Tutkimusmenetelmänä hyödyntämäni kriittisen diskursiivisen psykologian mukaan nämä merkityksellistämisen tavat kertovat samalla myös mielenterveyskuntoutujiin liittyvistä laajemmista kulttuurisista jäsennyksistä.

Kriittinen diskursiivinen psykologia sisältyy diskurssianalyysiin ja edelleen sosiaaliseen konstruktionismiin, jossa todellisuus nähdään sosiaalisen toiminnan kautta rakentuvana. Menetelmävalintani perustuu ennen kaikkea kriittisen diskursiivisen psykologian kykyyn yhdistää hienojakoisen vuorovaikutuksen tarkastelu laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin sekä menetelmälle ominaiseen psykologisten aiheiden fokukseen. Tässä tutkielmassa tarkastelen kriittisen diskursiivisen psykologian käsitteiden avulla mielenterveyskuntoutujiin liittyviä tulkintarepertuaareja ja edelleen niiden tarjoamia subjektipositioita.

Havaintoni jäsentyvät 1) toimijuuden, 2) diagnoosin ja identiteetin ja 3) leimautumisen teemoihin niin, että kunkin teeman alle tulee kaksi keskenään neuvottelevaa subjektipositiota ja niitä tarjoavat tulkintarepertuaarit. Tunnistamani tulkintarepertuaarit ovat 1) mielenterveyskuntoutujalta ei voi odottaa paljoa, 2) mielenterveyskuntoutujasta on moneen, 3) mielenterveysongelma ei ole tekosyy, 4) diagnoosista kohti valoa, 5) mielenterveyskuntoutuja on moniulotteinen persoona, 6) leimautuminen on tosiasia, 7) leimautuminen on päänsisäinen loukku, 8) leimautuminen on itsestä kiinni ja 9) mielenterveysongelma ei nykyään ole mikään iso juttu. Niistä rakentuvat subjektipositiot ovat 1) kykenemätön mielenterveyskuntoutuja, 2) kykenevä mielenterveyskuntoutuja, 3) diagnoosin valaisema mielenterveyskuntoutuja, 4) muutakin kuin diagnoosi, 5) leimautunut mielenterveyskuntoutuja ja 6) leimavapaa mielenterveyskuntoutuja.

Tutkielman päättävässä pohdinnassa tarkastelen niin subjektipositioiden keskinäistä kuin eri tulkintarepertuaarien välistä vuoropuhelua. Lisäksi yhdistän havaintojani aiempaan tutkimukseen. Tutkielmani merkittävimpänä kontribuutiona pidän sen tarjoamaa näköalaa siihen, minkälaisten teemojen kautta mielenterveyskuntoutujat jäsentyvät niin tässä tarkasteltavassa kuin laajemmassakin keskustelussa, mitkä subjektipositiot näyttäytyvät hegemonisina, ja toisaalta mielenterveyskuntoutujien toimijuutta demonstroivaan subjektipositioiden torjuntaan ja omaksi ottamiseen.