Yhdenvertaisen kohtelun periaate ja henkilöstöön liittyvät laatuvertailuperusteet julkisissa palveluhankinnoissa

Abstract

Tämän päämetodiltaan oikeusdogmaattisen tutkielman tarkoituksena on lähestyä julkisten palveluhankintojen henkilöstöön liittyviä laatuvertailuperusteita erityisesti tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden vaatimuksia ilmentävän tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen näkökulmasta. Lisäksi tarkoituksena on selvittää julkisten hankintojen vertailuun liittyvän harkintavallan oikeusperustaa, käyttöalaa ja rajoja, sekä arvioida laintulkintamalleja, joilla on tai voisi olla vaikutusta vertailuperusteiden ja harkintavallan käytön arvioinnissa. Tärkeänä tutkimusaineistona toimii virallislähteiden ohella kansallinen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, oikeuskirjallisuus ja asiantuntija-artikkelit.

Julkisia hankintoja ohjaavat lukuisat hankintadirektiivistä johdetut sääntelytavoitteet, joista kansallisesti säädetään hankintalaissa. Kaikki hankintasääntelyn tavoitteet eivät kuitenkaan nimenomaisesti velvoita hankintayksiköitä niiden toteuttamisessa, vaan jättävät hankintayksiköille liikkumavaraa niiden huomioimisessa. Esimerkiksi laatuun liittyviä tekijöitä voidaan ottaa hankintamenettelyssä huomioon joko hankintojen vähimmäisvaatimuksina tai käyttäen niitä lisäarvoa tuovina vertailuperusteina.

Hankintalain 93 §:n 2 momentin mukaan hinta-laatusuhteen vertailuperusteet voivat liittyä paitsi hankittavaan tavaraan tai palveluun, myös hankintasopimuksen toteuttavan henkilöstön ominaisuuksiin. Hankintojen laatuun liittyvinä näkökohtina voidaan nimittäin huomioida toisinaan sen toteutukseen osoitetun henkilöstön osaaminen, kokemus ja organisointi. Erityisesti palveluhankinnoissa tarjoajan henkilöstön ammatilliseen kompetenssiin ja kokemukseen liittyvät vertailuperusteet ovatkin usein perusteltuja, koska näillä tekijöillä voi olla suora vaikutus palveluhankinnan laatuun.

Hankintalain tulkinnassa ja sen eri tavoitteiden välisessä punninnassa voidaan hyödyntää erilaisia laintulkintamalleja. Hankintasääntelyn EU-oikeudellisen taustan vuoksi sen tulkinnassa korostuu erityisesti EU-oikeuden tulkintavaikutus sekä sääntelyn tavoitteita korostava teleologinen tulkinta. Julkisten hankintojen yhteydessä tarjoajien yhdenvertainen kohtelu johdetaan tavallisesti tasapuolisen ja syrjimättömän hankintamenettelyn vaatimuksista. Vaikka julkisissa hankinnoissa tarjoajien yhdenvertaisuus merkitsee usein oikeushenkilöiden tasapuolista kohtelua, voitaisiin yhdenvertaisuus tutkimuksessa omaksutun näkemyksen mukaan ainakin toisinaan hahmottaa myös laajemmassa perusoikeuskontekstissaan. Tällä voisi puolestaan olla vaikutusta niihin laintulkintaperusteisiin ja argumentaatiomalleihin, joita tuomioistuimet voisivat hyödyntää punnitessaan tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun toteutumista.

Markkinaoikeus on oikeuskäytännössään todennut hankintayksiköillä olevan laajaa harkintavaltaa paitsi julkisten hankintojen soveltuvuusvaatimusten, myös niiden vertailuperusteiden asettamisessa. Harkintavaltaa kuitenkin rajaavat muun muassa vertailuperusteen käytön yleiset edellytykset eli vertailuperusteen liittyminen kyseiseen hankintaan, sen antaman harkintavallan kohtuullisuus, sekä todellisen kilpailun mahdollisuus ja syrjimättömyys. Hankintalain menettelyperiaatteiden ohella myös hallinnon yleiset oikeusperiaatteet luovat reunaehtoja harkintavallan käytölle.