Sisyfos ja surmatyö: Erik Axl Sundin Victoria Bergmans svaghet -trilogia metafyysisen dekkarin edustajana
Lilja, Kata (2023)
2023
Kirjallisuustieteen maisteriohjelma - Master´s Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-11-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202311159681
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202311159681
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastelen metafyysisen dekkarin lajirepertoaarin ominaispiirteitä analysoimalla Erik Axl Sundin Victoria Bergmans svaghet -trilogiaa (2010–2012). Tutkimuksen tarkoitus on saavuttaa käsitys siitä, millaiseksi metafyysisen dekkarin alalaji ja sen lajirepertoaari tutkimuksessa muotoutuu. Tutkielmani tarkoitus on myös kohdeteokseni tarkastelun kautta tarjota sovellettava lajitutkimuksellinen kehys metafyysisen dekkarin alalajin teoksien tulkintaa varten. Kohdeteokseni koostuu kokonaisuudessaan kolmesta eri romaanista, jotka ovat nimeltään Kråkflickan (2010), Hungerelden (2011) sekä Pythians anvisningar (2012). Erik Axl Sund on pseudonyymi, jonka takana vaikuttavat kaksi ruotsalaista kirjailijaa, Jerker Eriksson sekä Håkan Axlander Sundquist.
Teoreettinen näkökulmani perustuu lajiteorian ja metafyysisen dekkarin tutkimuksen yhdistämiselle. Alastair Fowlerin (1982) lajiteorian pohjalta ymmärrän metafyysisen dekkarin yhdeksi dekkarin historiallisen lajin alalajeista. Katson, että metafyysinen dekkari lisää uusia sisällöllisiä piirteitä oman lajinsa lajirepertoaariin. Metafyysisen dekkarin ominaisuuksien määrittelyyn hyödynnän Patricia Merivalen ja Susan Elizabeth Sweeneyn (1999) teoretisointia tekstilajista. Heidän määrittelynsä mukaisesti tarkastelen metafyysistä dekkaria tekstilajina, joka parodioi ja horjuttaa dekkarin perinteisiä konventioita.
Perustan tutkimukseni mielekkyyden kahdelle pääasialliselle motiiville. Ensimmäinen motiivi on tuoda Erik Axl Sundin tuotantoa osaksi kirjallisuudentutkimuksen sekä metafyysisen dekkarin tutkimuksen kenttää, sillä kirjailijoiden teoksista ei ole löydettävissä juurikaan aikaisempaa tieteellistä tutkimusta. Toinen keskeinen motiivi on vakiinnuttaa metafyysisen dekkarin tutkimusta suomalaisessa kirjallisuudentutkimuksessa. Angloamerikkalaisessa traditiossa metafyysisen dekkarin tutkimusta on runsaasti, mutta suomalaisessa tutkimuksessa alalajin edustajiin kohdistuva lajitutkimus on ollut hyvin vähäistä.
Tutkielmassani määrittelen metafyysisen dekkarin lajirepertoaarin piirteiden olemusta, kuten parodisuutta sekä metafiktiivisyyttä. Tarkastelen myös sitä, kuinka metafyysisen dekkarin nimessä vaikuttava metafyysisyys laajenee terminologisesta statuksestaan myös merkittäväksi filosofiseksi pohjaksi alalajin teoksiin. Kohdeteokseni tulkintaa ohjaavana struktuurina toimii metafyysisen dekkarin motiiveista koostuva piirrejoukko, joka on moninaisuudessaan seuraava: 1) tehtävässään epäonnistunut etsivähahmo, 2) maailma, kaupunki tai teksti labyrinttina, 3) mise en abyme, 4) johtolankojen epäselvyys, merkityksettömyys tai liiallinen merkityksellisyys, 5) kaksoisolento ja varastettu identiteetti, 6) tutkinnan tuhoon tuomittu luonne ja selkeän loppuratkaisun puuttuminen sekä 7) suljettu huone.
Metafyysinen dekkari on vahvasti yhteydessä postmodernistiseen kirjallisuudentutkimukseen. Sen tutkiminen ei siis ole ainoastaan dekkarin lajin tutkimusta vaan myös alalajin sisällä vaikuttavien postmodernististen diskurssien tutkimusta. Tekstilajin edustajiksi onkin tunnistettu pääosin erilaisia postmoderneja romaaneja, kuten Vladimir Nabokovin sekä Jorge Luis Borgesin teoksia. Tutkimuksessa tarkastelenkin sitä, millä tavalla kohdeteokseni vertautuu mainittujen kirjailijoiden tuotantoon sekä muihin metafyysisen dekkarin alalajin edustajiin.
Tutkielmani lopussa esitän kohdeteokseni toteuttavan monipuolisesti metafyysisen dekkarin alalajin lajirepertoaarin erilaisia piirteitä ja totean sen alalajin edustajaksi. Osoitan, miten teos rakentaa vahvan sidosteisen sekä parodisen suhteen oman lajinsa perinteisiin konventioihin tuoden näitä konventioita esille itsetietoisesti. Perustelen myös oman lajitutkimuksellisen näkökulmani tärkeyden metafyysisen dekkarin tutkimuksessa.
Teoreettinen näkökulmani perustuu lajiteorian ja metafyysisen dekkarin tutkimuksen yhdistämiselle. Alastair Fowlerin (1982) lajiteorian pohjalta ymmärrän metafyysisen dekkarin yhdeksi dekkarin historiallisen lajin alalajeista. Katson, että metafyysinen dekkari lisää uusia sisällöllisiä piirteitä oman lajinsa lajirepertoaariin. Metafyysisen dekkarin ominaisuuksien määrittelyyn hyödynnän Patricia Merivalen ja Susan Elizabeth Sweeneyn (1999) teoretisointia tekstilajista. Heidän määrittelynsä mukaisesti tarkastelen metafyysistä dekkaria tekstilajina, joka parodioi ja horjuttaa dekkarin perinteisiä konventioita.
Perustan tutkimukseni mielekkyyden kahdelle pääasialliselle motiiville. Ensimmäinen motiivi on tuoda Erik Axl Sundin tuotantoa osaksi kirjallisuudentutkimuksen sekä metafyysisen dekkarin tutkimuksen kenttää, sillä kirjailijoiden teoksista ei ole löydettävissä juurikaan aikaisempaa tieteellistä tutkimusta. Toinen keskeinen motiivi on vakiinnuttaa metafyysisen dekkarin tutkimusta suomalaisessa kirjallisuudentutkimuksessa. Angloamerikkalaisessa traditiossa metafyysisen dekkarin tutkimusta on runsaasti, mutta suomalaisessa tutkimuksessa alalajin edustajiin kohdistuva lajitutkimus on ollut hyvin vähäistä.
Tutkielmassani määrittelen metafyysisen dekkarin lajirepertoaarin piirteiden olemusta, kuten parodisuutta sekä metafiktiivisyyttä. Tarkastelen myös sitä, kuinka metafyysisen dekkarin nimessä vaikuttava metafyysisyys laajenee terminologisesta statuksestaan myös merkittäväksi filosofiseksi pohjaksi alalajin teoksiin. Kohdeteokseni tulkintaa ohjaavana struktuurina toimii metafyysisen dekkarin motiiveista koostuva piirrejoukko, joka on moninaisuudessaan seuraava: 1) tehtävässään epäonnistunut etsivähahmo, 2) maailma, kaupunki tai teksti labyrinttina, 3) mise en abyme, 4) johtolankojen epäselvyys, merkityksettömyys tai liiallinen merkityksellisyys, 5) kaksoisolento ja varastettu identiteetti, 6) tutkinnan tuhoon tuomittu luonne ja selkeän loppuratkaisun puuttuminen sekä 7) suljettu huone.
Metafyysinen dekkari on vahvasti yhteydessä postmodernistiseen kirjallisuudentutkimukseen. Sen tutkiminen ei siis ole ainoastaan dekkarin lajin tutkimusta vaan myös alalajin sisällä vaikuttavien postmodernististen diskurssien tutkimusta. Tekstilajin edustajiksi onkin tunnistettu pääosin erilaisia postmoderneja romaaneja, kuten Vladimir Nabokovin sekä Jorge Luis Borgesin teoksia. Tutkimuksessa tarkastelenkin sitä, millä tavalla kohdeteokseni vertautuu mainittujen kirjailijoiden tuotantoon sekä muihin metafyysisen dekkarin alalajin edustajiin.
Tutkielmani lopussa esitän kohdeteokseni toteuttavan monipuolisesti metafyysisen dekkarin alalajin lajirepertoaarin erilaisia piirteitä ja totean sen alalajin edustajaksi. Osoitan, miten teos rakentaa vahvan sidosteisen sekä parodisen suhteen oman lajinsa perinteisiin konventioihin tuoden näitä konventioita esille itsetietoisesti. Perustelen myös oman lajitutkimuksellisen näkökulmani tärkeyden metafyysisen dekkarin tutkimuksessa.