Miten paikallaanolon vähentämiseen tähtäävästä toiminnasta kehittyy tottumus työpäivän aikana? : Ten top tips -pilotti-interventio

Abstract

Sekä työelämän että vapaa-ajan fyysinen kuormitus on vähentynyt usean vuosikymmenen ajan. Lisääntynyt etätyö on laskenut fyysistä aktiivisuutta entisestään muodostaen paikallaanolosta uuden, itsenäisen terveyshaitan. Mitä vähemmän työntekijän arjessa on fyysistä aktiivisuutta, sen suuremman terveyshyödyn hän saa paikallaanolon vähentämisestä. Paikallaanolon vähentämisen positiiviset vaikutukset ulottuvat aineenvaihduntaan, suorituskyvyn paranemiseen, sairauksista toipumiseen, keskittymiskykyyn, kognitioon, aivoterveyteen ja mielen hyvinvointiin. Ihmisten ikääntyessä terveydenhuollon kasvavat kustannukset lisäävät vaikuttavan elintapaohjauksen ja ennaltaehkäisyn tarvetta sekä Suomessa että maailmalla. Tukea tarvitsevat tulisi ohjata tutkimusnäyttöön perustuvien, terveydenhuoltoalan ammattilaisten toteuttamien ohjausten pariin ja interventioiden piirin. Hyvään prosessiin kuuluu interventioiden seuranta ja toteutumisen arviointi. Käyttäytymisenmuutostekniikoilla voidaan psykososiaalisten prosessien kautta luoda pystyvyyttä vahvistavia, rutiininomaisia, kyvykkyyden, mahdollisuuden ja motivaation huomioivia keinoja elintapamuutoksiin. Tottumusten oppiminen tapahtuu toistuvan konteksti-vaste-assosiaatioiden muodostuessa muistissa. Muutosta haluavalle voi kehittyä automatisoitu tottumussuoritus, joka perustuu aikaisempaan paikkaan, aikaan tai tapaan aktivoituvaan toimintaan. Kerran opitut konteksti-vaste-assosiaatiot aktivoituvat, kun ihmiset kohtaavat kontekstin uudelleen, jolloin yhteys voi käynnistää toiminnan myös ilman varsinaista aikomusta tai tietoista pohdintaa.

Tutkielmani tarkoitus oli tutkia tottumuksen muodostumista paikallaanolon vähentämiseksi Ten top tips (TTT) -tyyppisellä interventiolla työympäristössä, jossa työ itsessään ei sisällä luonnollista fyysistä aktiivisuutta. Kohderyhmänä olivat digityöterveyden työntekijät. Valmiiden TTT-tekojen lisäksi osallistujat saivat toteuttaa omia paikallaanolon vähentämisen tekojaan kymmenen viikon ajan. Työn tarkoitus on vastata kysymykseen siitä, miten paikallaanolon vähentämisestä kehittyy tottumus. Osallistujilta selvitettiin kyselylomakkeella myös ratkaisevaa tekijää tottumuksen muutokselle, valitun ärsykkeen vaikutusta ja toteutetun TTT-teon palkitsevuuden vaikututa tottumuksen muodostumiselle sekä miksi tottumusta ei pääse syntymään.

Johtopäätökset viittaavat aikaisempaan näyttöön siitä, että tottumus näytti muodostuvan toistamalla säännöllisesti helposti toteutettavaa, iloa tuottavaa liikkumista tietyssä, usein toistuvassa tilanteessa, jota on vaikea ohittaa. Aikaisempi samansuuntainen toiminta tai ajattelu voi helpottaa tottumuksen muutosta. Sopivassa kontekstissa toimintaa fasilitoiva ärsyke voi laukaista toivotun toiminnan ja palkitseva elementti helpottaa toiminnan toistoa ja kiinnittymistä arkeen. Kun palkitsevaa toimintaa on toistettu riittävän pitkään, toivottu toiminta saattaa käynnistyä valitusta ärsykkeestä ilman aktiivista toivotun toiminnan aloittamisen ajattelua. Kun toiminta on liikkumista lisäävää ja terveyttä edistävää toimintaa, aikaansaadaan kahdensuuntainen hyöty vähentämällä samalla terveydelle haitallista paikallaanoloa. Tottumuksen muodostamisen teorioiden antamaa tietoa ja TTT-tyyppistä interventiota voi hyödyntää paikallaanolon vähentämisen ja liikunnan lisäämisen lisäksi muissakin elintapojen muutoksissa. Pienen vastausprosentin vuoksi työni tilastollinen tutkimusote jäi toteuttamatta ja työ tehtiin tapaustarkasteluna. Johtopäätöksistä ei voi tehdä kausaalisuuspäätelmiä, mutta työtä voidaan pitää vastaavan intervention pilottikokeiluna.

Paikallaanolon vähentämisellä mahdollistetaan laajoja kansanterveydellisiä vaikutuksia. Työpaikkojen käytännöt ja psykososiaaliset olosuhteet voivat edistää terveellisten työpaikkojen syntyä. Yrityksien tulisi lisätä paikallaanolon vähentäminen ja liikkumisen lisääminen strategiaansa. Työn fyysisesti aktiivinen tauottaminen tulisi tunnistaa yksilön hyvinvoinnin edistämisen lisäksi yrityksen tuottavuuden kasvun turvaajana ja investointina organisaation aineettomaan pääomaan. Luomalla organisatorisen ergonomian ja työpaikan pelisääntöjen kautta työntekijöille mahdollisuuden työn aktiiviseen tauottamiseen ja tottumuksen muodostamiseen paikallanolon vähentämiseksi yritykset lisäävät sekä henkilöstönsä hyvinvointia että yrityksen pito- ja vetovoimaa.

Both occupational and leisure-time physical activity have been decreasing for several decades. Increased remote work has reduced physical activity, creating a new, independent health risk associated with sedentary behaviour. The less physical activity an individual has in their daily life, the greater the health benefit they can derive from reducing sedentary behaviour. The positive effects of reducing sedentary behaviour extend to metabolism, improved performance, recovery from illnesses, concentration, cognition, and brain health. As people age, the rising healthcare costs emphasize the need for effective lifestyle guidance and prevention, both in Finland and globally. Those in need of support should be directed toward guidance and interventions based on research evidence, conducted by healthcare professionals, rather than relying solely on social media influencers. An effective process also involves monitoring and assessing the implementation. Behaviour change techniques can help create habits through psychosocial processes, reinforcing routine, ability, opportunity, and motivation for lifestyle changes. Habit formation occurs as context-response associations are formed in memory. An automated habitual performance may develop based on previous associations with a specific place, time, or manner of activation. Once these associations have been established, encountering the context may trigger the desired behaviour without active intention or conscious thought.

My thesis aimed to investigate the formation of a habit for reducing sedentary behaviour in a work environment using a Ten Top Tips (TTT) type intervention, in a setting where the work itself does not naturally involve physical activity. The target group consisted of digital occupational health workers. In addition to pre-defined TTT actions, participants were allowed to implement their own sedentary behaviour reduction actions for ten weeks. The aim of the study is to answer the question of how the habit of reducing sedentary behaviour develops. Participants were also surveyed about the key factors influencing habit change, the impact of the chosen stimulus on habit formation, the rewarding nature of the implemented TTT action on habit formation, and why a habit may not form.

The conclusions pointed to previous evidence that habit seemed to form by regularly repeating easily achievable, enjoyable physical activity in a specific, often recurring situation that is hard to bypass. Previous similar actions or thoughts may facilitate habit change. In an appropriate context, a stimulus that facilitates the activity can trigger the desired behaviour, and a rewarding element makes it easier to repeat the activity and integrate it into daily life. When rewarding activity has been repeated for a sufficient duration, the desired behaviour may start automatically from the chosen stimulus without the need for active intent to initiate the desired action. When the activity involves increased physical activity and health promotion, it results in a two-fold benefit by reducing harmful sedentary behaviour. The information from habit formation theories and the TTT-type intervention can be utilized not only in reducing sedentary behaviour and increasing physical activity but also in other lifestyle changes.

Due to the low response rate, a statistical research approach was not feasible, and the study was conducted as a case study. Causality cannot be inferred from the conclusions, but this work can be seen as a pilot trial of a similar intervention. Reducing sedentary behaviour has the potential to yield broad public health benefits. Company policies and psychosocial conditions can promote the creation of healthy workplaces. Businesses should incorporate sedentary reduction and increased physical activity into their strategies. Physically active breaks in work should be recognized not only to enhance individual well-being but also as an investment in an organization's intangible capital and a safeguard for the company's productivity growth. By creating organizational ergonomics and workplace rules that offer employees the opportunity to actively break up their work and develop a habit of reducing sedentary behaviour, companies can enhance both the well-being of their employees and increase the permanence and attraction of the employer.