Matalataajuista värähtelyä käyttävien hoitojen vaikutukset autonomisen hermoston toimintaan sekä unen laatuun

Abstract

Unettomuudesta on kehittynyt nyky-yhteiskunnan uusi kansantauti. Stressi aiheuttaa erilaisia autonomisen hermoston ongelmia ja alipalautuneisuutta, mikä edelleen vaikuttaa unen laatuun heikentävästi. Uni on elintärkeä monille elintoiminnoille sekä yleiselle terveydelle ja sen häiriintyminen aiheuttaa monia terveydelle haitallisia vaikutuksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voitaisiinko matalataajuista mekaanista värähtelyä käyttää tulevaisuudessa autonomisen hermoston tilaan liittyvien ongelmien hoidossa sekä unen laadun parantamisessa. Tutkimus koostui kolmesta yhtäjaksoisesti kuusi päivää kestävästä hoitojaksosta sekä kontrollijaksoista. Hoitojaksojen aikana toteutettiin matalataajuista mekaanista värähtelyä käyttäviä hoitoja Neurosonic Finland Oy:n kehittämällä mobiilipatjalla. Kontrollijaksojen aikana patjaa ei käytetty. Hoitojaksojen aikana hoitoja toteutettiin päivittäin 1–2 kertaa tutkimussuunnitelman mukaisesti. Koko tutkimuksen ajan koehenkilö käytti kahta puettavaa laitetta (Oura Gen. 3 ja Polar Vantage V2) yön ajan. Puettavien laitteiden avulla mitattiin erilaisia unen aikaisia parametreja ja niiden mahdollisia eroavaisuuksia hoito- ja kontrollijaksojen aikana. Tuloksista laskettiin jokaiselle parametrille mediaani sekä vaihteluväli. Lisäksi parametreille toteutettiin Wilcoxonin merkityn järjestyksen testi vertailemaan kontrolli- ja hoitojaksojen arvojen välisten tilastollisesti merkittävien erojen havaitsemiseksi. Tilastollisesti merkittäviä muutoksia voitiin nähdä Polarin osalta sydämen sykkeessä, sykevälissä sekä unen tilassa ja Ouran osalta hengitystiheydessä, varsinaisen unen määrässä, uniajassa, unitehokkuudessa sekä REM-unen prosenttiosuudessa varsinaisesta unesta. Muutokset ovat osittain ristiriidassa toistensa kanssa. Tutkimuksen tulokset viittaavat kuitenkin parasympaattisen hermoston aktiivisuuden kasvuun ja täten autonomisen hermoston palautumisen tehostumiseen hoitojaksojen aikana. Lisäksi tulokset viittaavat unen laadun paranemiseen. Koehenkilön subjektiivinen kokemus tukee päätelmää värähtelyn positiivisista vaikutuksista erityisesti unen laadun kohdalla. Koehenkilö sairasti tutkimuksen aikana COVID-19- taudin, mikä myös mahdollisesti vaikuttaa saatuihin tuloksiin. Tutkimuksen perusteella matalataajuista värähtelyä käyttävät hoidot voisivat auttaa ratkaisemaan unen laatuun ja autonomisen hermoston tilaan liittyviä haasteita. Tutkimusasetelman rajoitteiden takia ei kuitenkaan voida tehdä yksiselitteisiä luotettavia johtopäätöksiä värähtelyn vaikutuksista. Luotettavien tulosten saamiseksi vaadittaisiin kestoltaan pidempi ajanjakso, useampia koehenkilöitä sekä tarkemmin määritelty hoitosuunnitelma hoitojen toteuttamiseen. Aikaisempia vastaavanlaisia luotettavia tutkimuksia ei juurikaan ole, joten saatuja tuloksia ei voida vertailla juurikaan aiemmin saatuihin tuloksiin. Lisää tutkimusta tarvitaan, jotta voitaisiin tehdä luotettavia johtopäätöksiä matalataajuisen mekaanisen värähtelyn vaikutuksista autonomiseen hermoston toimintaan sekä unen laatuun.