"Että pojillekin olisi jotain" : Varhaiskasvattajien näkemyksiä tasa-arvosta

Abstract

Tutkimuksessani perehdyin varhaiskasvattajien näkemyksiin tasa-arvon toteutumisesta varhaiskasvatuksessa. Tasa-arvon tutkiminen varhaiskasvatuksen kontekstissa on oleellista siksi, että jo Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) edellytetään tasa-arvon edistämistä. Tasa-arvo on kuitenkin hyvin laaja ja moninaisesti määriteltävä käsite, joten tasa-arvon toteutuminen voi olla varhaiskasvatusyksiköissä vaihtelevaa.

Tasa-arvo määritellään usein sukupuolen kautta: miten sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu ja miten sitä voi edistää. Tutkimuksessani tasa-arvo kattoi kuitenkin myös muut ihmistenväliseen epätasa-arvoon vaikuttavat asiat, kuten etninen tausta, sosioekonominen asema, kielitaito tai vammaisuus. Toinen termi tasa-arvolle voisikin siksi olla yhdenvertaisuus.

Tutkimuksessani esittelin muutamia tasa-arvoprojekteja, joiden pohjalta on kehitelty varhaiskasvattajien käyttöön suunniteltuja työkaluja.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkä asioiden varhaiskasvattajat näkevät vaikuttavan lasten väliseen tasa-arvoon sekä millä tavoin he itse pyrkivät omalla toiminnallaan edistämään tasa-arvoa varhaiskasvatuksen kentällä. Tutkimuskysymykset olivat Mitkä tekijät vaikuttavat varhaiskasvattajien mukaan lasten väliseen tasa-arvoon? ja Miten kasvattajat edistävät omalla toiminnallaan lasten välistä tasa-arvoa varhaiskasvatuksessa?

Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella kajaanilaisten päiväkotien kasvattajilta. Aineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä.

Tutkimuksen perusteella kasvattajien käsitykset tasa-arvosta vaihtelevat suuresti. Osa vastaajista kertoi itse perehtyneensä aiheeseen, kun taas toisissa vastauksissa ei juuri näkynyt mielenkiintoa tai osaamista aihetta kohtaan.

Vastaajat nimesivät lasten väliseen tasa-arvoon vaikuttaviksi tekijöiksi lapsen iän, lapsen sukupuolen sekä lapsen perheen ja sosioekonomisen taustan. Merkittävimpänä tekijänä mainittiin kuitenkin aikuisen toiminta. Lapset eivät ole varhaiskasvatuksessa epätasa-arvoisessa asemassa vain sattumalta ulkoisten tekijöiden toimesta, vaan aikuisten suhtautuminen edellä mainittuihin tekijöihin rakentaa epätasa-arvoa.

Epätasa-arvon rakentumiseen puututtiin vastaajien toimesta lapsiryhmään, omaan toimintaan tai työyhteisöön kohdistuvilla toimenpiteillä. Tämä tukee ajatusta siitä, että tasa-arvo rakentuu aikuisten toiminnalla, eikä lasten ominaisuuksista.

Tutkimus oli otannaltaan hyvin suppea, eikä pyri yleistettävyyteen. Jatkossa olisikin syytä tutkia konkreettisia toimenpiteitä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi.