Turhasta tulikin tarpeellista? : Pohdintoja follyjen kehityksestä 1700-luvulta nykypäivään sekä niiden paikasta suoritusorientoituneessa yhteiskunnassa
Periainen, Andrei (2023)
2023
Arkkitehdin tutkinto-ohjelma - Master's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-11-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202311019351
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202311019351
Tiivistelmä
Tämä diplomityö keskittyy tarkastelemaan rakennetun ympäristön kummajaisiksikin kutsuttuja rakennelmia eli folly-arkkitehtuuria. Folly-arkkitehtuurilla tarkoitetaan rakenteita tai rakennuksia, jotka edustavat tai ilmentävät etenkin hassuutta, hulluutta tai ihastusta niin konkreettisilla kuin abstrakteillakin tasoilla. Folly-arkkitehtuurin voisi myös usein sanoa muodostuneen rakentajansa tai suunnittelijansa mielikuvituksen tai mielettömyyden fyysiseksi todistukseksi.
Tässä diplomityössä perehdytään folly-arkkitehtuurin historiaan 1700-luvulta nykypäivään ja pohditaan, onko rakennuksilla, joiden tarkoitus on alun perin ollut lähinnä esteettinen ja kokemuksellinen, enää paikkaa nykypäivän hektisessä ja nopeatempoisessa yhteiskunnassa. Follyjen historia alkaa 1700-luvun englantilaisista ja ranskalaisista puutarhoista, joissa nämä rakennukset omaksuivat “katseenvangitsijan” roolin. Aikojen saatossa follyt ovat kokeneet muutoksen rikkaiden yksityisten puutarhojen silmäterästä koko kansan saavutettaviksi urbaaneiksi tilataideteoksiksi. Näin ne ovat sekä esteettisiltä ominaisuuksiltaan että kokemuksellisilta piirteiltään lähentyneet muistuttamaan entistä enemmän paviljonkeja, ympäristötaideteoksia ja muita vaikeasti kategorisoitavia pienrakennuksia.
Varsinkin nykypäivän follyjen rakennustyypin määrittely on jokseenkin subjektiivista, mutta tästä huolimatta tässä diplomityössä pyritään määrittelemään tiettyjä yleisiä ominaispiirteitä follyjen rakennustyypin ja sen erilaisten ilmentymien kategorisoimisen helpottamiseksi. Diplomityö on aiheen subjektiivisen luonteen vuoksi kirjoitettu mukaillen narratiivisen kirjallisuuskatsauksen muototyyliä, jolloin myös työn tekijän omille subjektiivisille ajatelmille on mahdollista antaa enemmän tilaa.
Diplomityön alkupuolen kirjallisuusosio keskittyy kuvaamaan ja jäsentämään follyjen rakennustyyppiä ja sen eri muotoja kirjallisuudesta tehtyjen huomioiden kautta. Lisäksi työ sisältää suunnitteluosuuden, joka pyrkii hyödyntämään ja soveltamaan tekstiosuudesta johdettuja löydöksiä.
Tässä diplomityössä perehdytään folly-arkkitehtuurin historiaan 1700-luvulta nykypäivään ja pohditaan, onko rakennuksilla, joiden tarkoitus on alun perin ollut lähinnä esteettinen ja kokemuksellinen, enää paikkaa nykypäivän hektisessä ja nopeatempoisessa yhteiskunnassa. Follyjen historia alkaa 1700-luvun englantilaisista ja ranskalaisista puutarhoista, joissa nämä rakennukset omaksuivat “katseenvangitsijan” roolin. Aikojen saatossa follyt ovat kokeneet muutoksen rikkaiden yksityisten puutarhojen silmäterästä koko kansan saavutettaviksi urbaaneiksi tilataideteoksiksi. Näin ne ovat sekä esteettisiltä ominaisuuksiltaan että kokemuksellisilta piirteiltään lähentyneet muistuttamaan entistä enemmän paviljonkeja, ympäristötaideteoksia ja muita vaikeasti kategorisoitavia pienrakennuksia.
Varsinkin nykypäivän follyjen rakennustyypin määrittely on jokseenkin subjektiivista, mutta tästä huolimatta tässä diplomityössä pyritään määrittelemään tiettyjä yleisiä ominaispiirteitä follyjen rakennustyypin ja sen erilaisten ilmentymien kategorisoimisen helpottamiseksi. Diplomityö on aiheen subjektiivisen luonteen vuoksi kirjoitettu mukaillen narratiivisen kirjallisuuskatsauksen muototyyliä, jolloin myös työn tekijän omille subjektiivisille ajatelmille on mahdollista antaa enemmän tilaa.
Diplomityön alkupuolen kirjallisuusosio keskittyy kuvaamaan ja jäsentämään follyjen rakennustyyppiä ja sen eri muotoja kirjallisuudesta tehtyjen huomioiden kautta. Lisäksi työ sisältää suunnitteluosuuden, joka pyrkii hyödyntämään ja soveltamaan tekstiosuudesta johdettuja löydöksiä.