Koulurakennusten uusiokäyttö Suomessa : Kohde-esimerkkinä Viitasaaren vanha yhteiskoulu

Abstract

Suomessa koulujen lakkautukset ovat jättäneet jälkeensä tyhjiä ja tarpeettomia koulurakennuksia, jotka usein päätyvät purettavaksi. Tämä on nähtävä niin kulttuuriympäristöjemme suojelun kuin rakennetun ympäristömme kestävän kehityksen kannalta ongelmana. Mikäli koulurakennustemme hävittämiselle voidaan löytää vaihtoehtoisia ratkaisuja, tulisi niitä tarkastella ja harkita huolella. Yksi tällainen vaihtoehto voisi olla entisten koulurakennustemme uusiokäyttö.

Tämän diplomityön tarkoituksena on selvittää, miten entisiä suomalaisia koulurakennuksia voitaisiin uusiokäyttää ja millaista potentiaalia niillä voisi olla rakennetun ympäristömme resursseina. Työ perehtyy suomalaisiin koulurakennuksiin etenkin käyttötarkoitusten muutosten näkökulmasta ja tarkastelee kohteiden uusiokäyttöä vallitsevaa ilmasto-, kulttuuri- ja ympäristöpoliittista ilmapiiriä vasten. Kokonaisuudessaan työ pyrkii tarjoamaan laajan yleiskatsauksen aiheeseen sekä toimimaan ajankohtaisena keskustelunavauksena.

Työssä suomalaisten koulurakennusten uusiokäyttöä tutkitaan aineistopohjaisen tutkimuksen sekä esimerkkikohteen tapaustutkimuksen avulla. Aineistopohjaisissa osioissa työ tarkastelee koulurakennuksiamme ennen kaikkea rakennusperintönä ja muutoskohteina sekä perehtyy niiden uusiokäyttöön niin teoriana kuin käytäntönä. Keskeisinä sisältöinä työ käsittääkin niin koulurakennustemme historian, arkkitehtuurin, arvojen, muutostekijöiden ja kehityspotentiaalin analyysia kuin kohteiden uusiokäytön kannattavuuden, mahdollisuuksien, tavoitteiden ja rajoitteiden pohdintaa. Esimerkkikohteesta kertovassa osiossa työ puolestaan perehtyy Viitasaaren vanhan yhteiskoulun historiallisiin vaiheisiin, viimeaikaiseen kehitykseen ja uuteen muutossuunnitelmaan.

Diplomityön tuloksena suomalaisten koulurakennusten uusiokäytölle löydettiin ennen kaikkea puoltavia argumentteja. Työssä havaittiin, että vanhat suomalaiset koulurakennukset soveltuvat uusiokäyttöön hyvin, ja usein niitä voidaan hyödyntää monipuolisesti eri tarkoituksiin. Kehityskohteina koulurakennusten huomattiin omaavan yksilöllisiä, yhteisöllisiä ja rakennustyypillisiä arvoja, kun taas niiden uusiokäytöllä nähtiin olevan huomattavia kulttuurisia, sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia. Erityisen merkittävänä uusiokäyttö voitiin nähdä myös kohteen ja sen ympäristön identiteetin, viihtyisyyden, elinvoimaisuuden ja kestävyyden kannalta. Toimintana uusiokäyttö voi taas hyödyttää paitsi koulukiinteistön omistajaa, käyttäjiä ja välitöntä lähiympäristöä, myös Suomen historiallista koulurakennuskantaa, rakennettuja kulttuuriympäristöjä sekä modernia yhteiskuntaa.

Vastauksena siis siihen, kuinka entisiä koulurakennuksia voitaisiin uusiokäyttää ja kuinka siitä voisimme hyötyä, työ vastaa: monipuolisesti, yksilöllisesti, yhteisöllisesti ja rakennustyypillisesti. Työn perusteella onnistunein uusiokäyttökokemus voidaan saavuttaa hyödyntämällä yleisesti ja juuri koulurakennuksille hyväksi koettuja toimintatapoja, suosituksia ja ratkaisuja, mutta soveltamalla niitä aina kohdekohtaisesti rakennuksen yksilöllisyys huomioiden. Koulurakennustemme uusiokäytön tulisi aina perustua kohteen uniikkien lähtökohtien, ominaisuuksien ja kehitystarpeiden syvään tuntemukseen, mutta toisaalta pyrkiä myös mahdollisimman monimuotoisiin ja kokonaisvaltaisesti onnistuneisiin lopputuloksiin. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa Viitasaaren vanha yhteiskoulu.