Arkkitehtuuri ja olemassaolon ilo: Arkkityyppiajattelu henkilökohtaisena lähestymistapana arkkitehtuurin suunnitteluun

Abstract

Tässä arkkitehtuurin diplomityössä tutkitaan miten arkkitehtuurin arkkityyppejä voi lähestyä arkkitehtuurin suunnittelussa ja ajattelussa. Arkkitehtuurin merkityssisällön köyhtyneisyyteen haetaan yhä toimivia ratkaisuja. Arkkityyppisen arkkitehtuurin kuvataan olevan kokemuksellisesti voimakasta ja merkityksellisyyden tunnetta herättävää. Tämä merkitys nousee arkkityyppien yleisinhimillisyydestä ja ajattomuudesta. Tutkimus etsii arkkitehtuurin merkityksen kriisiin täydentäviä ratkaisuita arkkitehtuurin arkkityyppien maailmasta.

Arkkitehtuurin arkkityyppejä lähestytään oman tulkinnan kautta ja sopivaa näkökulmaa etsien ja kehittäen. Tätä henkilökohtaista arkkityyppejä hyödyntävää suunnittelunäkökulmaa kutsutaan arkkityyppiajatteluksi. Tutkimuskysymys selvittää mitä arkkityppiajattelu henkilökohtaisena näkökulmana pitää sisällään ja mitä se merkitsee arkkitehtuurin kannalta. Tutkimuskysymys on ”Mitä arkkityyppiajattelu voi tuoda arkkitehtuuriin?”.

Tutkimuksen teoreettinen tausta on arkkitehtuurin merkityksen kriisissä. Moderni arkkitehtuuri ajautui syvään ksiisiin korostuneen rationalismin myötä, joka voimistui huippuunsa etenkin modernissa arkkitehtuurissa 1900-luvulla. Rationalismin ohjaaman arkkitehtuurin kokemuksellisena vastapainona voidaan nykyään etsiä arkkitehtuurin fenomenologiasta. Tutkimus vastaa modernin arkkitehtuurin kriisiin käsitellen arkkitehtuurin arkkityyppejä fenomenologisesti kokemuksellisina elementteinä.

Pääaineistoina on käytetty Christopher Alexanderin teosta A Pattern Language ja Juhani Pallasmaan teosta Ihon silmät. Lisäksi on käytetty muita aiheeseen liittyviä täydentäviä lähteitä. Tutkimuksessa on käytetty omaan tietotaitopohjaan ja lähdeteksteihin perustuvaa heuristiikkaa ja pohtivaa esseististä tyyliä. Lähteitä on käytetty pohdiskellen ja tulkiten muun muassa akvarellimaalauksilla. Esseistinen tyyli, henkilökohtaisuus ja aiheen taiteellinen tulkinta ovat ohjanneet lähteiden soveltamista ja tutkimuksen näkökulmaa.

Tutkimuksessa selvitetään miten arkkityyppiajattelu voi tuoda arkkitehtisuunnitteluun uusia näkökulmia, työkaluja ja ajattelun tapoja. Arkkityyppiajattelua voidaan hyödyntää suunnittelussa apuna tavoittamaan merkityksellistä ja kokonaisvaltaisesti kokemuksellista arkkitehtuuria. Arkkityyppiajattelu auttaa operoimaan laajassa arkkityyppien ideamaailmassa ja löytämään arkkityyppisyyttä ympäristöstä. Tärkeä löydös on myös, miten syvälliselle tasolle arkkityyppisen arkkitehtuurin kokeminen parhaimmillaan voi yltää.

Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että arkkitehtuurin kokemuksellisuuteen on olemassa täydentäviä näkökulmia ja tapoja ajatella. Tuloksista voi päätellä myös, että eläytyvää otetta on mahdollista sisällyttää arkkitehtuurin suunnitteluprosessiin. Ajattelutavalla, ja sillä miten arvottaa ja kehystää eri asioita, on suuri vaikutus suunnitellun ympäristön kokemukselliseen laatuun. On vielä paljon asioita, joita voidaan tehdä merkityksellisemmän ympäristön eteen.

This Master thesis on architecture explores how architectural archetypes can be approached in architectural design and thinking. Effective solutions on crisis of meaning in modern architecture are still seeked after. Archetypal architecture is described as being experientially powerful and evoking this sense of meaning, wich arises from the universal and timeless nature of archetypes. The research seeks compementary solutions to the crisis of meaning from the world of archetypes.

Architectural archetypes are approached with a personal understanding and by seeking and developing appropriate perspectives. This personal approach is called archetypal thinking. The research question is "What can archetypal thinking bring to architecture?".

The theoretical background of the study is on the crisis of the meaning in modern architecture. Architecture fell into deep crisis by an emphasis on rationalism, which reached its peak in modern architecture, in the 20th century. Nowadays, the experiential counterbalance to rationalism-driven architecture can be found in the phenomenology of architecture. This research responds to the crisis of modern architecture by viewing architectural archetypes as phenomenologically experiential elements.

Christopher Alexander's A Pattern Language and Juhani Pallasmaa's The Eyes of the Skin have been the main sources of this research. Other complementary sources on the subject have also been used. The style of the study is heuristic, reflective and essayistic. Sources have been used for reflection and interpretation, including watercolour paintings. An essayistic style, a personal approach and an artistic interpretation of the subject have guided the view of the sources and the research perspective.

The study explores how archetypal thinking can bring new perspectives, tools and ways of thinking to architectural design. Archetype thinking can be used in design to help achieve meaningful and holistically experiential architecture. Archetype thinking helps to operate in a broad world of archetypal ideas and to find archetypicality in the environment. Another important discovery is the level of depth to which the experience of archetypal architecture can at best reach.

The findings suggest that there are complementary perspectives and ways of thinking about the experiential nature of architecture. The results also suggest that it is possible to incorporate an experiential approach into the architectural design process. The way of thinking, and how to value and frame things, has a major impact on the experiential quality of the built environment. There is still much that can be done to create more meaningful environments.