Turun linnan laastit : Rakennusmateriaalin historia ja kulttuurihistoriallinen arvo

Abstract

Rakennusmateriaalit ovat konkreettisia historiallisia todisteita niitä valmistaneiden, käyttäneiden ja korjanneiden ihmisyhteisöjen toiminnasta. Kyky välittää tietoa menneistä kulttuureista tekee niistä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita. Kulttuurihistoriallista arvoa pyritään kuitenkin yleensä säilyttämään vain rakennusten tai ympäristöjen näkökulmasta, ja yksittäisten materiaalien arvoa sivutaan ainoastaan pinnallisesti. Tämä diplomityö tarkastelee syvemmin yhtä rakennusmateri-aalia, Turun linnan laastia. Työn tavoitteena on hahmottaa siihen liittyvän historian laajuus ja yksittäisen rakennusmateriaalin kulttuurihistoriallisen arvon monipuolisuus ja merkitys.

Työ jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tutkitaan laastien historiaa ja selvitetään, mitä linnan laasteista tiedetään. Laasteista on säilynyt vain vähän kirjallista aineistoa, mutta jo yksittäisistä lähteistä käy ilmi niihin liittyvän historian laajuus. Laastien käyttö alkoi Suomessa suunnilleen samoihin aikoihin, kun Turun linnaa alettiin rakentamaan. Sen historian varrella laastien raaka-aineet ja valmistus ovat muuttuneet, ja linnaan on lisätty lukemattomia uusia laastikerroksia. Muureihin kerrostuneet laastit liittyvät kiinteästi linnan rakennusvaiheisiin, maamme kalkinpolton kehitykseen ja laastinvalmistuksen käsityöperinteeseen. Yksityiskohtaiset tiedot linnan laasteista on kerätty työn loppuun liitettyyn listaukseen, jota on tarkoitus hyödyntää jatkossa linnan restauroinnissa.

Työn toisessa osassa tutkitaan, millaista kulttuurihistoriallista arvoa laasteilla ja niihin liittyvällä historialla on. Aihetta lähestytään määrittelemällä, mitä kulttuurihistoriallisella arvolla tarkoitetaan ja luomalla menetelmä sen tunnistamiseen ja arvioimiseen yksittäisissä rakennusmateriaaleissa. Arvot ovat suhteellisia ja subjektiivisia, mutta niiden tunnistamista helpottavat erilaiset luokittelut. Työssä hyödynnetään Suomessa yleisesti käytettyä luokittelua, joka jakaa rakennusperinnön kulttuurihistorialliset arvot maisemalliseen, historialliseen ja rakennushistorialliseen eli rakennustaiteelliseen ja -tekniseen arvoon. Luokittelua tarkennetaan lisäämällä siihen uusi kategoria, materiaalinen ajallisuus. Materiaalia tarkasteltaessa huomataan myös, että se ilmentää itsenäisen arvonsa ohella rakennuskokonaisuuden arvoa. Työssä päädytään siihen, että yksittäisen rakennusmateriaalin kulttuurihistoriallinen arvo voidaan tunnistaa kattavasti tarkastelemalla sitä kaikkien aiemmin mainittujen arvoluokkien näkökulmista molempien sekä rakennuksen että materiaalin tasolla.

Menetelmällä tutkitaan laastien arvoa ensin teoreettisesti ja sitten soveltaen Turun linnaan. Huomataan, että linnan laasteilla tunnistetaan laajasti arvoa kaikissa arvoluokissa ja kaikilla tasoilla. Turun linna onkin suojeltava historiallinen kokonaisuus, jossa laastilla on arvoa sekä itsenäisenä todisteena että osana merkittävää rakennusta ja sen korjaamisen perinnettä. Vaikka laastin arvoa halutaan periaatteessa suojella, sitä ei ole pidetty prioriteettina käytännön korjaushankkeissa. Sen sijaan päätöksenteossa on painotettu laastien teknisiä ominaisuuksia. Työn lopuksi esitetään kuitenkin näkökulmia, joilla linnan laastien korjaamista voidaan tulevaisuudessa lähestyä myös arvojen pohjalta.

Building materials are tangible historical evidence of the communities that produced, used, or repaired them. Their ability to convey information about past cultures makes them culturohistorically valuable. However, culturohistorical value is usually preserved only from the perspective of buildings and environments. The value of individual materials is often merely superficially addressed. This Master's thesis takes a deeper look at a single building material, the mortar of Turku Castle. The goal of this thesis is to comprehend the extent of its history and understand the scope and significance of the cultural and historical value of a single building material.

This thesis is divided into two parts. The first part explores the common history of mortars and what is known about the mortars of the castle. While there is little information about mortars, already the few remaining sources reveal the extent of their history. The use of mortars in Finland began around the same time as the construction of Turku Castle. The raw materials and production of mortars have advanced in the following centuries, and numerous new mortar layers have been added on the castle’s walls. The countless layers are closely linked to the construc-tion phases of the castle, the development of lime burning in our country, and the traditional craftsmanship of mortar production. Detailed information about the castle's mortars has been compiled into a separate document, which is intended to be utilized in the restoration of the castle. The list is included as an appendix.

In the second part of the work, the culturohistorical value of mortars and their history is examined. The subject is approached by defining culturohistorical value and creating a method for identifying and evaluating it in individual building materials. Values are relative and subjective but various categorizations make their identification easier. This thesis relies on a categorization generally used in Finland to identify the culturohistorical values of built heritage: historical, architectural-historical and landscape values. The categorization is refined by adding a new category, material temporality. While examining a material, it is also noted that it embodies the value of buildings in addition to its own values. The work concludes that the cultural and historical value of an individual building material can be comprehensively identified by examining it from the perspectives of the previously mentioned value categories, both at the building and material levels.

The method is used to study the value of mortars first theoretically and then by applying it to Turku Castle. The value of the mortar in the castle is widely recognized in all value categories and at both levels. Turku Castle is a historically protected entity where mortars have value both as independent evidence and as part of a significant building and its repairing tradition. Although the value of mortars is theoretically meant to be preserved, they are rarely a priority. The decisions in restoration projects are heavily influenced by practical factors. However, in this work new ways are proposed to evaluate the mortar repairs based on values.