Irti arjesta vai ennakkoluuloista?: Fyysisesti vammaisten seksuaalisen toimijuuden haasteita ja haastamisia palveluasumisyksiköissä
Saarnio, Erika (2023)
2023
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-11-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202310309212
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202310309212
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on fyysisesti vammaisten ihmisten seksuaalinen toimijuus palveluasumisyksiköissä. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, millaisena seksuaalinen toimijuus rakentuu fyysisesti vammaisten henkilöiden kokemuksissa, mitä esteitä he kohtaavat siihen liittyen sekä miten he neuvottelevat näistä ehdoista arjessaan.
Tutkielman ensimmäisenä lähtökohtana vammaisuus ymmärretään sosiaalisesti rakentuneena ilmiönä. Tämän osalta hyödynnän etenkin feministisestä tutkimuksesta vaikuttunutta crip-teoreettista vammaistutkimusta ja siihen liittyvää Robert McRuerin (2006) pakollisen kyvykkyyden käsitettä. Tutkielman toisen teoreettisen kehyksen muodostaa vammaisten seksuaalisen toimijuuden käsittely. Fyysisesti vammaisten henkilöiden toimijuuden kokemuksia parhaiten kuvaamaan omaksun MarjaLiisa Honkasalon (2013; 2008) pienen toimijuuden käsitteen. Vammaisten seksuaalisen toimijuuden ymmärtämiseksi tarkastelen myös, kuinka kyvykkyyttä ja seksuaalisuutta koskevia normeja valvotaan yhteiskunnassa sekä tarkemmin palveluasumisen piirissä. Näissä käsittelyissä tukeudun etenkin Michel Foucault’n vallan ja seksuaalisuuden teoretisointeihin sekä niistä vaikutuksia ottaneeseen vammaistutkimukseen.
Tutkielman aineistona hyödynnän keväällä 2021 keräämääni haastatteluaineistoa. Aineisto koostuu kahdeksasta haastattelusta, joista yksi on parihaastattelu. Analysoin aineistoa laadullisin menetelmin teoriaohjaavaa teema-analyysiä hyödyntäen. Tutkielman tulokset osoittavat, että seksuaalisuus rakentuu palveluasumisyksiköissä arjesta irrallisena ja erityistä odottamista vaativana toimintana. Seksuaalisuutta myös valvotaan monin eri tavoin palveluasumisyksiköissä, terveydenhuoltojärjestelmän puitteissa sekä yleisemmin yhteiskunnassa. Lisäksi paikannan aineistosta erityisiä toiminnan tapoja, jotka asettuvat vammaisiin kohdistuvaa normatiivisuutta ja sitä toistavia hoivakäytäntöjä vastaan.
Ensimmäisenä johtopäätöksenä nostan esiin, kuinka seksuaalisuuden rakentuminen palveluasumisyksiköissä arjesta irrallisena ja erityistä odottamista vaativana toimintana on seurausta eronteosta halujen ja tarpeiden välillä. Tulkitsen edelleen, miten tämä on yhteydessä feministisen- ja vammaistutkimuksen jakamaan käsitykseen julkisen ja yksityisen välisestä erottelusta sekä siitä, miten se toimii poliittisen sorron lähteenä. Tutkielman toinen johtopäätös liittyy siihen, kuinka haastattelemieni vammaisten henkilöiden viitoittamat toiminnan muodot haastoivat normatiivisia käsityksiä siitä, mikä ylipäätään mielletään toimijuudeksi, mutta myös siitä millainen seksuaalisuus on hyväksyttävää. Johtopäätösten pohjalta tutkielma kutsuu pohtimaan hoivapolitiikkaa, joka tunnustaa vammaisten seksuaaliset tarpeet ja kehittämään eettisiä ohjeita sitä ajatellen, kuinka vammaisten seksuaalisista tarpeista kyettäisiin neuvottelemaan palveluasumisyksiköissä. Näissä neuvotteluissa painavat toisaalta työntekijöiden oikeudet, mutta myös asukkaiden oikeus määritellä, mikä mielletään hyväksyttäväksi hoivaksi ja lopulta hyväksi elämäksi.
Tutkielman ensimmäisenä lähtökohtana vammaisuus ymmärretään sosiaalisesti rakentuneena ilmiönä. Tämän osalta hyödynnän etenkin feministisestä tutkimuksesta vaikuttunutta crip-teoreettista vammaistutkimusta ja siihen liittyvää Robert McRuerin (2006) pakollisen kyvykkyyden käsitettä. Tutkielman toisen teoreettisen kehyksen muodostaa vammaisten seksuaalisen toimijuuden käsittely. Fyysisesti vammaisten henkilöiden toimijuuden kokemuksia parhaiten kuvaamaan omaksun MarjaLiisa Honkasalon (2013; 2008) pienen toimijuuden käsitteen. Vammaisten seksuaalisen toimijuuden ymmärtämiseksi tarkastelen myös, kuinka kyvykkyyttä ja seksuaalisuutta koskevia normeja valvotaan yhteiskunnassa sekä tarkemmin palveluasumisen piirissä. Näissä käsittelyissä tukeudun etenkin Michel Foucault’n vallan ja seksuaalisuuden teoretisointeihin sekä niistä vaikutuksia ottaneeseen vammaistutkimukseen.
Tutkielman aineistona hyödynnän keväällä 2021 keräämääni haastatteluaineistoa. Aineisto koostuu kahdeksasta haastattelusta, joista yksi on parihaastattelu. Analysoin aineistoa laadullisin menetelmin teoriaohjaavaa teema-analyysiä hyödyntäen. Tutkielman tulokset osoittavat, että seksuaalisuus rakentuu palveluasumisyksiköissä arjesta irrallisena ja erityistä odottamista vaativana toimintana. Seksuaalisuutta myös valvotaan monin eri tavoin palveluasumisyksiköissä, terveydenhuoltojärjestelmän puitteissa sekä yleisemmin yhteiskunnassa. Lisäksi paikannan aineistosta erityisiä toiminnan tapoja, jotka asettuvat vammaisiin kohdistuvaa normatiivisuutta ja sitä toistavia hoivakäytäntöjä vastaan.
Ensimmäisenä johtopäätöksenä nostan esiin, kuinka seksuaalisuuden rakentuminen palveluasumisyksiköissä arjesta irrallisena ja erityistä odottamista vaativana toimintana on seurausta eronteosta halujen ja tarpeiden välillä. Tulkitsen edelleen, miten tämä on yhteydessä feministisen- ja vammaistutkimuksen jakamaan käsitykseen julkisen ja yksityisen välisestä erottelusta sekä siitä, miten se toimii poliittisen sorron lähteenä. Tutkielman toinen johtopäätös liittyy siihen, kuinka haastattelemieni vammaisten henkilöiden viitoittamat toiminnan muodot haastoivat normatiivisia käsityksiä siitä, mikä ylipäätään mielletään toimijuudeksi, mutta myös siitä millainen seksuaalisuus on hyväksyttävää. Johtopäätösten pohjalta tutkielma kutsuu pohtimaan hoivapolitiikkaa, joka tunnustaa vammaisten seksuaaliset tarpeet ja kehittämään eettisiä ohjeita sitä ajatellen, kuinka vammaisten seksuaalisista tarpeista kyettäisiin neuvottelemaan palveluasumisyksiköissä. Näissä neuvotteluissa painavat toisaalta työntekijöiden oikeudet, mutta myös asukkaiden oikeus määritellä, mikä mielletään hyväksyttäväksi hoivaksi ja lopulta hyväksi elämäksi.