Isovanhemmuus sateenkaariperheissä vanhempien näkökulmasta
Marttila, Kaisa (2023)
Marttila, Kaisa
2023
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-11-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202310279184
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202310279184
Tiivistelmä
Isovanhempien rooli on perheissä keskeinen ja esimerkiksi pidentynyt elinikä avaa lisää uusia mahdollisuuksia isovanhemmuudelle. Isovanhempien merkitys perheille näkyy yhtäältä tärkeänä sosiaalisena suhteena, mutta myös epävirallisena apuna. Hyvinvointivaltio kuitenkin tukee perheitä Suomessa erilaisin perhe- ja sosiaalipoliittisin keinoin ja tukimekanismein, mikä osaltaan vähentää tarvetta ylisukupolviselle tuelle. Samalla suomalaisessa kulttuurissa painottuu individualistisuus sekä valinta sukulaisuussuhteissa. Isovanhempien ja perheen vanhempien välit ovat tärkeitä ylisukupolvisten suhteiden jatkumolle. Perheen vanhempien tai vanhemman sateenkaari-identiteetti voi aiheuttaa vanhemman ja jo aikuisen lapsen suhteessa pahimmillaan etääntymistä ja välirikkoja, mikä vaikuttaa edelleen sateenkaariperheissä saatuun apuun ja tukeen.
Tässä tutkielmassa tavoitteena on tarkastella Suomessa aiemmin vähän tutkittua isovanhemmuutta sateenkaariperheissä ja syventyä mahdollisiin erityispiirteisiin. Tarkoituksena on myös selvittää mahdollisia muutoksia isovanhemman ja perheen vanhemman suhteissa, kun jo aikuiset lapset perheellistyvät ja saavat lapsia. Tutkielmassa syvennytään siihen, millaista tukea ja apua isovanhemmilta sateenkaariperheissä saadaan ja mitä mahdollisesti toivotaan. Lisäksi tarkastellaan isovanhempien roolia ja merkitystä sateenkaariperheissä. Tutkielmassa perhettä lähestytään konfigurationaalisesta näkökulmasta hyödyntäen ylisukupolvisen solidaarisuuden käsitettä.
Tutkielman aineisto kerättiin internetkyselyn avulla. Aineisto koostuu 48 sateenkaarivanhemman vastauksista. Kysely muodostui pääosin avoimista kysymyksistä. Tutkielmassa tarkastellaan sateenkaariperheiden vanhempien kertomia kokemuksia ja näkemyksiä isovanhemmuudesta. Analyysimenetelmäksi tutkielmassa valikoitui teoriaohjaava sisällönanalyysi.
Sateenkaariperheiden vanhempien perhemuodot sekä -kokoonpanot vaihtelevat suuresti, samoin isovanhempien määrä perheissä. Tuloksissa korostuvat vanhempien moninaiset näkemykset ja kokemukset. Isovanhemmuus näyttäytyy paljolti samanlaisena kuin muidenkin lapsiperheiden arjessa. Kaikkiin isovanhempiin ei olla yhteydessä. Lisäksi taustalla näissä perhe- ja läheissuhteissa vaikuttavat monet muutkin kuin sateenkaarevuuteen liittyvät asiat, kuten esimerkiksi maantieteellinen etäisyys. Sateenkaariperheet saavat isovanhemmilta tukea eniten lastenhoidossa. Isovanhempien roolit ja merkitykset liittyvät joko lapsiin, vanhempiin tai koko perheeseen. Myös isovanhempien suhtautuminen sateenkaariperheisiin vaihtelee. Vaikka positiivinen ja neutraali suhtautuminen korostuvat, osa isovanhemmista suhtautuu negatiivisesti sateenkaariperheeseen. Tuloksissa näkyvät myös koetut isovanhempien kielteiset asenteet vanhempien sateenkaari-identiteettiä kohtaan ja mahdollisesti koettu vähemmistöstressi. Yksi keskeinen tulos liittyy vanhempien kokemukseen siitä, miten hankalaa tai luontevaa isovanhemmille on kertoa sateenkaariperheestä perheen ulkopuolisille. Erityispiirteinä nähdään esimerkiksi sosiaalinen ja biologinen isovanhemmuus, isovanhempien koulutus sateenkaariasioissa sekä isovanhempien suuri määrä. Monet sateenkaariperheen vanhemmat korostavat vastauksissaan myös perheen ja isovanhemmuuden ”tavallisuutta”.
Tässä tutkielmassa tavoitteena on tarkastella Suomessa aiemmin vähän tutkittua isovanhemmuutta sateenkaariperheissä ja syventyä mahdollisiin erityispiirteisiin. Tarkoituksena on myös selvittää mahdollisia muutoksia isovanhemman ja perheen vanhemman suhteissa, kun jo aikuiset lapset perheellistyvät ja saavat lapsia. Tutkielmassa syvennytään siihen, millaista tukea ja apua isovanhemmilta sateenkaariperheissä saadaan ja mitä mahdollisesti toivotaan. Lisäksi tarkastellaan isovanhempien roolia ja merkitystä sateenkaariperheissä. Tutkielmassa perhettä lähestytään konfigurationaalisesta näkökulmasta hyödyntäen ylisukupolvisen solidaarisuuden käsitettä.
Tutkielman aineisto kerättiin internetkyselyn avulla. Aineisto koostuu 48 sateenkaarivanhemman vastauksista. Kysely muodostui pääosin avoimista kysymyksistä. Tutkielmassa tarkastellaan sateenkaariperheiden vanhempien kertomia kokemuksia ja näkemyksiä isovanhemmuudesta. Analyysimenetelmäksi tutkielmassa valikoitui teoriaohjaava sisällönanalyysi.
Sateenkaariperheiden vanhempien perhemuodot sekä -kokoonpanot vaihtelevat suuresti, samoin isovanhempien määrä perheissä. Tuloksissa korostuvat vanhempien moninaiset näkemykset ja kokemukset. Isovanhemmuus näyttäytyy paljolti samanlaisena kuin muidenkin lapsiperheiden arjessa. Kaikkiin isovanhempiin ei olla yhteydessä. Lisäksi taustalla näissä perhe- ja läheissuhteissa vaikuttavat monet muutkin kuin sateenkaarevuuteen liittyvät asiat, kuten esimerkiksi maantieteellinen etäisyys. Sateenkaariperheet saavat isovanhemmilta tukea eniten lastenhoidossa. Isovanhempien roolit ja merkitykset liittyvät joko lapsiin, vanhempiin tai koko perheeseen. Myös isovanhempien suhtautuminen sateenkaariperheisiin vaihtelee. Vaikka positiivinen ja neutraali suhtautuminen korostuvat, osa isovanhemmista suhtautuu negatiivisesti sateenkaariperheeseen. Tuloksissa näkyvät myös koetut isovanhempien kielteiset asenteet vanhempien sateenkaari-identiteettiä kohtaan ja mahdollisesti koettu vähemmistöstressi. Yksi keskeinen tulos liittyy vanhempien kokemukseen siitä, miten hankalaa tai luontevaa isovanhemmille on kertoa sateenkaariperheestä perheen ulkopuolisille. Erityispiirteinä nähdään esimerkiksi sosiaalinen ja biologinen isovanhemmuus, isovanhempien koulutus sateenkaariasioissa sekä isovanhempien suuri määrä. Monet sateenkaariperheen vanhemmat korostavat vastauksissaan myös perheen ja isovanhemmuuden ”tavallisuutta”.