Sosiaalisen pääoman mahdollistaminen ja vaaliminen paikallistason toiminnassa -Me-talo-toiminnan merkitys Tampereen Multisillassa ja Peltolammilla

Abstract

Viime vuosina julkisen hallinnon tehtäviä ja vastuuta on kavennettu. Se on tarkoittanut kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen roolin vahvistumista paikallistason toiminnassa lähemmäksi julkisen sektorin tehtäviä. Samalla asuinalueet ovat eriytyneet vahvemmin toisistaan niin sosioekonomisesti, rakennuskannallisesti kuin maineenkin perusteella. Vuosina 2017–2022 Tampereen kaupunki perusti yhdessä Me-säätiön kanssa Metalon Multisillan ja Peltolammin -alueille tukemaan paikallista hyvinvointia, ennaltaehkäisemään alueen eriarvoistumista ja vähentämään syrjäytymistä. Tässä tutkielmassa tutkin, minkälainen merkitys Me-talon toiminnalla on ollut sen kävijöiden sosiaaliselle pääomalle ja mikä sosiaalisen pääoman rakentumista on haastanut. Lisäksi pohdin julkisen hallinnon merkitystä ja roolia paikallisen tason toiminnan järjestämisessä ja sosiaalisen pääoman vahvistamisessa.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen pääoma, jonka nähdään liittyvän ihmisten keskinäiseen luottamukseen, vastavuoroiseen tukeen, jaettuihin normeihin ja kontrolliin. Tarkastelen sosiaalista pääomaa etenkin Richard M. Carpianon (2006) näkökulmasta. Hän näkee sosiaalisen pääoman elin- ja toimintaympäristössä syntyvinä resursseina, jotka edistävät yksilön toimintaa. Nämä resurssit ovat suoraan liitoksissa asuinympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin. Carpiano jakaa sosiaalisen pääoman neljään eri muotoon: naapuruston sosiaaliseen toimintaan osallistumiseen, sosiaaliseen tukeen, sosiaaliseen vipuvarteen ja sosiaaliseen kontrolliin. Haastattelin tutkielmaani varten teemahaastattelulla yhdeksää Me-talon toiminnassa mukana ollutta henkilöä, joista suurin osa oli perheellisiä kävijöitä. Lisäksi tutkielmani sisältää etnografisia piirteitä, sillä täydennän tuloksia omilla havainnoillani, joita kertyi työskennellessäni alueilla tutkimushankkeessa, kaupungin asuinalueohjelmassa ja Me-talon projektisuunnittelijana vuosina 2021–2022. Tutkielman analyysi on toteutettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen.

Tulosteni mukaan Me-talo-toiminnalla oli merkitystä sen kävijöiden sosiaaliselle pääomalle, sillä toiminnassa tulivat esiin kaikki Carpianon sosiaalisen pääoman muodot. Merkittävää toiminnassa olivat arvot, joiden pohjalle Carpianonkin mukaan sosiaalinen pääoma voi vasta rakentua. Haastateltavat pitivät tärkeänä etenkin kohdatuksi ja ymmärretyksi tulemista, toiminnan paikallisuutta ja asukaslähtöisyyttä sekä maksuttomuutta. Haastateltavat kokivat Me-talon toiminnan merkitykselliseksi alueen yhtenäisyydelle ja sitä kautta myös sosiaalisen kontrollin ja turvan kokemuksille. Toisaalta sosiaalisen pääoman kielteisiä ilmiöitä kuten sisäryhmien syntymistä ja paineita vanhemmuudessa ilmeni myös toiminnassa. Merkittävää kielteisten piirteiden hallitsemiselle oli, että niihin puututtiin toiminnassa.

Me-talo-toiminta vahvisti kävijöiden sosiaalista pääomaa usealla eri tavalla. Se lisäsi yhteyksiä luovaa sosiaalista pääomaa paikallisten, eri toimijoiden ja kaupungin välille. Me-talo loi siltoja eteenpäin pääsemiseksi paikallisille työllistämisen kautta. Toiminta oli myös merkityksellistä yhdistyksille ja vapaaehtoisille, joiden kautta sosiaalisen pääoman mahdollistumista alueella oli tuettu. Tulosteni mukaan Me-talon toiminta loi myös sosiaalisen pääoman kautta edellytyksiä paikallisten perheiden pärjäävyyden kokemuksille. Toiminnassa sosiaalisen pääoman rakentumista haastoi vaihtuvat tilat, tilojen puute ja kävijöiden tavoittaminen. Lisäksi toiminnan rahoituksen ollessa epävarmalla pohjalla heijastui se myös osan kävijöistä kokemukseen jatkuvuudesta ja on näin voinut haastaa luottamusta Me-taloon ja kaupunkiin instituutiona sekä sitovan sosiaalisen pääoman muodostumisen mahdollisuuksia.