Sosiaalityön fyysinen ympäristö osana asiakastyötä: Työntekijöiden näkemyksiä sosiaalityön tapaamistilojen merkityksestä asiakasvuorovaikutukselle

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä sosiaalityön tapaamistilan merkityksestä asiakastyölle ja sen vuorovaikutukselle. Tutkielman lähtöajatuksena on, että asiakastyön tapaamistilalla ja fyysisellä ympäristöllä on sosiaalityössä suurempi merkitys kuin työssä yleisesti ajatellaan. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa sosiaalityöntekijöiden tapaamistiloille antamista merkityksistä, sosiaalityöntekijöiden esittämistä tilallisista tarpeista sekä sosiaalityöntekijöiden kokemista tilallisista vaikutusmahdollisuuksista omassa organisaatiossaan. Teoriaosuudessa tarkastellaan sosiaalityön paikkatutkimuksen yleisiä käsitteitä, aiempaa paikkatutkimusta ja paikkanäkökulman merkityksen yleistä ymmärtämistä sosiaalityössä. Teoriaosuudessa käsitellään myös sosiaalityön vuorovaikutuksellisia erityispiirteitä ja työn psykososiaalista luonnetta, jotka lisäävät edellytyksiä tilallisille tarpeille.

Tutkimusaineistona toimii Sosiaalityön uraverkosto -Facebook-ryhmästä kerätty aineisto, jonka sosiaalityöntekijät ja alan opiskelijat tuottivat vastaamalla pääosin avoimia kysymyksiä sisältäneeseen Microsoft Forms -kyselykaavakkeeseen. Aineisto koostuu yhteensä 18 sosiaalityöntekijän ja sosiaalityön opiskelijan vastauksesta, joissa eritellään tapaamistilan vuorovaikutuksellisia merkityksiä, tilallisia tarpeita sekä sosiaalityöntekijöiden kokemia tilallisia vaikutusmahdollisuuksia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkielman teoreettis-metodologiset lähtökohdat paikantuvat fenomenologis-hermeneuttiseen lähestymistapaan.

Tapaamistilaan liitetyt vuorovaikutukselliset merkitykset ovat sekä symbolisia että työn käytäntöön konkreettisesti vaikuttavia. Tapaamistilan kautta välittyy sosiaalityön alisteinen asema ja tilakäytäntöjen luomat rooliristiriidat, jotka ovat huomattavia sekä sosiaalityön asiakkaille että työntekijöille. Tila saa vuorovaikutuksellisia merkityksiä tunteiden herättäjänä, arvostuksen ja asiakaslähtöisyyden ilmentäjänä, tilan tuttuuden, helppouden ja henkilökohtaisuuden välittäjänä sekä asiakassuhteen osapuolien välisten valta-asetelmien heijastajana. Tilalliset tarpeet liittyvät asiakkaiden ikään ja toimintakykyyn, tapaamistilan turvallisuuteen, yksityisyyden suojan toteutumiseen sekä tilan kokoon, sijaintiin ja tilan toiminnallisiin tarpeisiin. Sosiaalityöntekijöiden tilalliset vaikutusmahdollisuudet koetaan pääsääntöisesti heikkoina tai olemattomina. Äärimmillään puutteelliset tilat ajavat sosiaalityöntekijät järjestämään asiakastapaamiset oman organisaation ulkopuolella. Puutteellisten vaikutusmahdollisuuksien taustalla nähdään byrokratian ja puutteellisten resurssien tuomat esteet. Hyvinä tai erinomaisina koettuja tilallisia vaikutusmahdollisuuksia puolestaan yhdistää kokemus osallistumisesta tilasuunnitteluun.

Tutkielma tekee näkyväksi sosiaalityön tapaamistilojen moninaiset vuorovaikutukselliset merkitykset, tilojen konkreettiset kehittämistarpeet sekä sosiaalityöntekijöiden kokemat puutteet vaikutusmahdollisuuksissaan tilojen valintaan, hallintaan ja muokkaamiseen. Tulosten pohjalta on todettavissa, että tilan merkitys on sosiaalityössä enemmän kuin kohtaamisen ja asiakasvuorovaikutuksen raamit. Äärimmillään tila joko estää tai mahdollistaa tarpeenmukaisen asiakastyön toteutumisen. Tila edustaa organisaatiotaan ja viestii tilaa käyttäville asiakkaille ja sosiaalityöntekijöille heidän asemaansa ja arvostustaan. Puutteet tilaratkaisuissa ja sosiaalityöntekijöiden kokemissa vaikutusmahdollisuuksissa liittävät fyysisen ympäristön merkityksen laajempaan keskusteluun sosiaalityön arvostuksesta ja asemasta organisaatiossaan, palvelujärjestelmässä ja yhteiskunnassa.