Kansantaidetta ja heimoveljeyttä: Kansallismuseon näyttelyt ja yleisö 1916-1952

Abstract

Pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen kansallismuseon näyttelyitä vuosina 1916–1952. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaiset tekijät ohjasivat näyttelyiden rakentumista, ja mitä Kansallismuseo halusi yleisölle näyttelyillä välittää. Suomen Kansallismuseo avautui yleisölle Suomen itsenäistymisen kynnyksellä vuonna 1916. Valtion instituutiona sillä on erityistä painoarvoa Suomen historian esittelijänä ja suomalaisen identiteetin rakentajana. Museoiden näyttelyt eivät kuitenkaan ole täysin objektiivisia, vaan peilaavat oman aikakautensa arvoja ja aatteita. Tämä tutkimus keskittyy siihen, ketkä rakensivat Kansallismuseon ensimmäiset näyttelyt, ja millaisen kuvan suomalaisuudesta nämä näyttelyt välittivät yleisölle.

Aineistona tutkielmassa on Suomen kansallismuseota hallinnoineen Muinaistieteellisen toimikunnan vuosikertomukset, Kansallismuseon näyttelyistä laaditut opaskirjat, sekä Kansallismuseon näyttelyitä käsitteleviä sanomalehtiartikkeleja. Tutkielma käy läpi Kansallismuseon näyttelyt alkaen museon avautumisesta vuonna 1916, aina Helsingin Olympialaisiin asti vuoteen 1952. Tuona aikana Kansallismuseon perusnäyttelyssä ei juurikaan tapahtunut muutoksia, mutta lyhytaikaisia erikoisnäyttelyitä järjestettiin usein. Erikoisnäyttelyt liittyivät toisinaan ajankohtaisiin poliittisiin aiheisiin, ja saattoivat olla myös kantaaottavia. Näin tapahtui Viron itsenäisyyssodan ja toisen maailmansodan aikaan. Tutkielma tarkastelee myös Kansallismuseon yleisöä ja yleisötyön kehittymistä.

Kansallismuseon ensimmäiset näyttelyt oli jaettu kolmeen osastoon. Esihistoriallinen näyttely esitteli arkeologisten löytöjen avulla Suomen esihistoriaa, kansatieteellinen näyttely suomalaista maalaisväestöä sekä heimokansoja, ja historiallinen näyttely käsitteli Suomen kirkkojen, linnojen ja aateliston historiaa. Näyttelyissä suomalaisuus määritellään ensisijaisesti maataloudesta elantonsa saavan väestönosan kautta. Vaikka Suomi olikin pitkään maatalousvaltainen maa, jäi kasvava kaupunkiväestö Kansallismuseon ulkopuolelle. Laajaa ulkomaista kansatieteellistä kokoelmaa ei asetettu yleisön nähtäville, vaan Suomen ulkopuolisista kansoista Kansallismuseon näyttelyissä esille nostettiin vain ne, joiden katsottiin kuuluvan suomalais-ugrilaisiin sukukansoihin. Näyttelyiden välittämää kuvaa suomalaisuudesta ohjasivat nationalistiset tavoitteet, sekä näyttelyistä vastanneiden henkilöiden omat tieteelliset näkemykset ja kiinnostuksenkohteet. Erityisesti saamelaisten asemaa näyttelyissä ohjasi kansatieteilijä U.T. Sireliuksen kapea näkemys saamelaisesta kulttuurista, mikä saamelaisten yksipuoliseen esittämiseen Kansallismuseossa.