Monialustaiset käyttöliittymät : adaptiivisuus vs responsiivisuus

Abstract

Käyttöliittymä on se ohjelmiston rajapinta, jonka kanssa käyttäjä vuorovaikuttaa. Monialustaisella ohjelmistolla taas tarkoitetaan usealla eri alustalla toimivaa ohjelmistoa, joka perustuu yhteen koodipohjaan. Tällaisten ohjelmistojen käyttöliittymiä kutsutaan monialustaisiksi käyttöliittymiksi. Monialustaisten käyttöliittymien tulee kyetä sopeutumaan käyttöalustan ominaispiirteisiin, kuten näytön tai selausikkunan resoluutioon, käyttöjärjestelmään ja mahdollisesti muihin eri toiminnallisuuksiin. Kaksi yleistä suunnittelumenetelmää monialustaiselle käyttöliittymälle ovat responsiivisuus ja adaptiivisuus.

Responsiivisuudella tarkoitetaan yhden ja ainoan käyttöliittymän ominaisuutta skaalautua käyttöalustalle sopivaan muotoon. Responsiivinen käyttöliittymä tunnistaa päätelaitteen ominaisuudet sekä kykenee muokkaamaan näkymää sopiakseen kyseiselle alustalle. Tavoitteena on saavuttaa samat ominaisuudet sekä käyttökokemus jokaisessa eri kontekstissa ja alustalla. Adaptiiviselle käyttöliittymälle on sen sijaan luotu useita eri versioita, joista käyttökontekstista riippuen valitaan sopivin. Adaptiivisessa käyttöliittymässä paras näkymä valitaan päätelaitteen resoluutioon perustuen. Tällöin hajoitetaan ohjelmiston yhtenevyyttä eri alustojen välillä, mutta tavoitellaan parasta visuaalista esitystä alustasta riippumatta.

Tämän tutkielman tarkoituksena on analysoida adaptiivisen ja responsiivisen käyttöliittymäsuunnittelun vahvuuksia sekä heikkouksia. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja aineistona on käytetty suunnittelumenetelmiä käsitteleviä tieteellisiä lähteitä, joita pääsääntöisesti ovat aihetta tutkivat kirjat sekä tieteelliset artikkelit. Tutkimuskysymykseen pyritään vastaamaan toteuttamalla suunnittelumenetelmien välinen vertailu, joka perustuu aineistosta kerättyyn materiaaliin. Vertailun kategorioina ovat kaikki kirjallisuuskatsauksessa esille nousseet monialustaisen käyttöliittymäsuunnittelun ja käyttöliittymien ominaisuudet. Jokaisen kategorian kohdalla parempi suunnittelumenetelmä valitaan adaptiivisuudesta ja responsiivisuudesta löydettyjen vahvuuksien sekä heikkouksien perusteella. Työn tavoitteena on selvittää millaisissa tilanteissa kumpaakin toteutusmallia on perustellusti järkevää käyttää.

Tutkielmassa toteutetun vertailun perusteella suunnittelumenetelmillä on niiden toiminnallisuuksien ja toteutustapojen myötä yksilölliset ja hyvin kehittäjän tavoitteisiin sidonnaiset vahvuudet. Adaptiivisuus sopii käyttöliittymän suunnittelumenetelmäksi projekteissa, joissa tavoitellaan mahdollisimman tehokasta, optimaalista sekä käyttäjäystävällistä lopputulosta päätelaitteesta huolimatta. Responsiivisen käyttöliittymäsuunnittelun todettiin olevan paras ratkaisu tavoiteltaessa käyttöliittymän optimointia ensisijaisesti yhdelle laitetyypille tai etsittäessä toteutuksen ja ylläpidon kannalta edullisempaa vaihtoehtoa. Tutkielman tulos ei viittaa kummankaan suunnittelumenetelmän olevan yksiselitteisesti toistaan parempi, vaan oikean menetelmän valinta perustuu valtaosin kehittäjän tavoitteisiin ja kehitettävän ohjelmiston käyttökontekstiin.

The part of a software which a user can interact with is known as a user interface. A software that has a single codebase but can be run on multiple different platforms is called a multiplatform software. The user interface for such program is called a multiplatform user interface. A multiplatform UI needs to be capable of adapting based on the characteristics of the used platform, such as screen resolution, operating system and any other unique functionalities. Two common methods for creating multiplatform user interfaces are responsive and adaptive design.

Responsive design means that a single UI is able to re-scale itself based on the use context. A responsive UI recognizes the features of the end device and is then able to adapt accordingly. This drives to achieve the most similar user experience and functionalities on every platform. Adaptive user interface on the other hand has multiple variations of the same interface from which the most suitable one is selected for every platform. The most optimal layout is selected according to the end device's resolution. This breaks up the coherence of the interface across different platforms, yet aims to achieve the best possible visual representation of the software regardless of the use context.

The purpose of this study is to analyze the strengths and weaknesses of both responsive and adaptive design methods. This study is carried out as a literature review and the selected materials are mainly books and scientific articles about the topic. In order to answer the research question, a comparison between the design methods is executed which is based on the previously mentioned materials. The properties of both multiplatform design methods and user interfaces are chosen as the categories for the comparison. The better design method in context of each category is decided based on the strengths and weaknesses found in both responsive and adaptive design. The study aims to discover in what situations each of the methods are reasoned to be used.

When comparing the two methods it became clear that adaptive design is most effective when pursuing a performance efficient, most optimal and user friendly result for every desired device. Where as responsive design is best suited for situations where the interface is aimed mainly for one platform and lowering the costs of development and maintenance is high on the priority list. The results of this study does not indicate that one design method in necessarily better than the other, but rather the correct method of choice is largely dependant on what is the developer aiming for and the use context of the developed software.