Roolistressi osana kuntien keskijohdon työhyvinvointia : Hermeneuttinen analyysi roolistressin kokemuksille annetuista merkityksistä

Abstract

Kuntasektori kohtaa toimintaympäristössään muutoksia, joihin reagoimiseksi tarvitaan kasvavassa määrin monialaista yhteistyötä myös kuntaorganisaation ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Toimijoiden moninaisuuden myötä voi kuitenkin nousta esiin uudenlaisia odotuksia yhteistyön toteuttamiselle, mitkä voivat heijastua kuntasektorilla toimivien johtajien omaan toimintaan ja työssä jaksamiseen. Johtorooli on lisäksi olemukseltaan aina jossain määrin epämääräinen, minkä tarkoituksena onkin pyrkiä joustavasti vastaamaan toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Tästä näkökulmasta yksilön kokemus omasta työroolistaan on merkityksellinen tutkimuskohde, sillä sen avulla voidaan saavuttaa ymmärrystä paitsi johtorooliin kohdistuvista haasteista ja työmotivaation lähteistä, myös laajemmin organisaation toiminnasta.

Roolistressin ulottuvuuksista sekä rooliepäselvyys että rooliristiriidat voivat aiheuttaa toisistaan poikkeavia kuormitus- ja työhyvinvointivaikutuksia. Tästä syystä näiden välinen tarkastelu on merkityksellistä kuntasektorilla toimivien johtajien työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen tukemiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, minkälaisia roolistressin kokemuksia kuntien keskijohdon edustajat omaavat koskien omaa työrooliaan. Tutkimusaineisto kerättiin seitsemän eri kunnan toimialajohtajan puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Analyysimenetelmänä hyödynnettiin hermeneuttisen kehän menetelmää, jossa tutkijan tekemiä tulkintoja tarkennettiin suhteessa aineistoon jokaisella aineiston lukukerralla. Tällöin lopputuloksena syntyneen tulkinnan ajatellaan olevan tutkijan ja tutkittavien välisen vuorovaikutuksen tulos. Lisäksi hyödynnettiin sisällönanalyysia systemaattisen analyysin tuottamiseksi tutkimusaineistosta.

Tässä tutkimuksessa rooliristiriidat määrittyivät työssä jaksamisen kannalta kuormittavimmiksi kuin työrooliin liitetty epäselvyys. Keskeisimpiä rooliristiriitojen lähteitä olivat vuorovaikutussuhteet poliittisiin päätöksentekijöihin ja omiin alaisiin. Lisäksi osa haastateltavista koki myös sosiaalisen tuen ristiriidan lähteeksi tilanteissa, joissa he kokivat työyhteisöstään saamansa tuen puutteelliseksi. Toisaalta rooliepäselvyyteen liitetyt ulottuvuudet, kuten työroolin muokattavuus ja laajat vaikutusmahdollisuudet, tukivat haastateltavien työmotivaatiota ja työssä jaksamista. Näin työrooliin liittyvä rooliepäselvyys koettiin työhyvinvointia tukevaksi tekijäksi, sillä se mahdollisti työroolin muokkaamisen. Monien toimijoiden omaamat ristiriitaiset odotukset koettiin sen sijaan työrooliin liittyviksi kuormitustekijöiksi. Toisaalta ristiriitojen olemassaolo työyhteisössä nähtiin myönteisenä, jos se edesauttoi aiempaa dialogisemman ja yhteistyöhön kannustavamman organisaatiokulttuurin kehittämisessä.