”Ollaan yhdessä vahvempia” – Korkeakouluopettajien diskurssit ammatillisesta toimijuudesta opetussuunnitelmatyössä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten korkeakouluopettajat puhuvat ammatillisesta toimijuudesta opetussuunnitelmatyössä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys voidaan paikantaa sosiaaliseen konstruktionismiin ja diskurssianalyysiin, joiden näkökulmasta tarkastellaan korkeakoulun opetussuunnitelman ja opettajien ammatillisen toimijuuden ilmiöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää paremmin korkeakouluopettajien ammatillista toimijuutta opetussuunnitelmatyössä, jotta tulevaisuuden opetussuunnitelmamuutoksissa ja kehittämistyössä voidaan huomioida opettajia ja heidän asiantuntemustaan paremmin. Tässä tutkimuksessa saadaan uutta tietoa erityisesti kahden erilaisen koulutusorganisaation yhteisen opetussuunnitelman kontekstissa ilmenevästä ammatillisesta toimijuudesta. Laadullisen tutkimuksen aineistona toimii haastatteluaineisto, joka on tehty videoyhteyksin. Tähän tutkimukseen valikoitui yhteensä yhdeksän haastattelua, joista viisi oli yliopisto-opettajia ja neljä ammattikorkeakoulun opettajia. Haastatteluaineisto analysoitiin diskurssianalyysiin pohjautuvalla repertuaarianalyysillä, jota ohjasivat ammatillisen toimijuuden kolme ulottuvuutta: vaikuttaminen, käytäntöjen kehittäminen ja identiteettineuvottelut. Tuloksena syntyi yhteensä 15 ammatillisen toimijuuden repertuaaria opetussuunnitelmatyössä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ammatilliseen toimijuuteen liittyvää puhetta on mahdollista kuvata kolmen ammatillisen toimijuuden ulottuvuuden avulla. Vaikuttamisen ulottuvuudessa ammatillisesta toimijuudesta puhuttiin ensisijaisesti yhdessä tekemisen repertuaarin kautta. Tällöin ammatillinen toimijuus opetussuunnitelmatyössä näyttäytyi puheissa yhteisöllisenä prosessina, mahdollisuutena vaikuttaa työn ja opetuksen sisältöihin yhdessä neuvotellen. Kehittämisen repertuaareista hallitsevin oli individualistinen repertuaari, jolloin ammatillisesta toimijuudesta puhuttiin omien tehtävien huolehtimisena, korostaen samalla kuitenkin omaa tietämättömyyttä muiden opetussuunnittelun osapuolten tilanteesta. Identiteettineuvottelujen repertuaareista voimakkaimmaksi muodostui työntekijärepertuaari. Työntekijärepertuaarissa yksilöt puhuivat suuntautumisestaan opetussuunnitelmatyöhön vain yhtenä työtehtävänä, jolloin korostui oma rooli työnantajan tai ylhäältä päin tulevien ohjeiden noudattajana ja käytäntöön tuojana. Tulokset auttavat ymmärtämään tarkemmin erityisesti korkeakouluopettajien ammatillista toimijuutta ja sen mahdollisuuksia koulutusorganisaatioiden rajat ylittävässä opetussuunnitelmatyössä